Vietin lauantaipäivän seuraten Työväenliike Nyt -tapahtumaa Tampereella.     Paljon ajatuksia nousi mielen pintaan. Kiinnostavimmat keskustelut käytiin Tampereen työväentalolla, jossa purettiin Kalevi Sorsa -säätiön järjestämässä seminaarissa hyvinvointivaltiota lukuihin ja niiden tulkintoihin. Seminaarit olivat osin puuduttavaa lukujen virtaa, mutta aina, jos pysähtyi pohtimaan, käteen jäi selkeä viesti siitä, että sosialidemokraattinen liike ja on tarpeellinen, a) koska sen enempää työläiset kuin köyhät tai muuten huono-osaiset eivät ole vointi maailmasta loppumassa ja b) hyvinvointi on vaarassa Suomen lisäksi koko maailmassa, myös Euroopassa, johon voimme vaikuttaa Euroopan unionin jäsenenä. C-kohdaksi voisi lisätä, että sosialidemokratian ja hyvinvointivaltion menestyessä unohdamme usein sen ytimeen työn ja okeudenmukaisuuden lisäksi kuuluvan vapauden ideologian. Pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli voi haastaa kapitalistisen ja libertaristisen vapausideologian, mutta tehdäkseen sen, sen on toimittava monikerroksisessa päätäntämekanismissa (EU - Valtio - Kunnat) ja tuotava siihen vahvempi ideologinen pohja. Kalevi Sorsa Säätiön Mikko Majander puhui tästä viisaasti Demokraatin lauantaisessa numerossa julkaistussa haastattelussaan. Tapahtumasta jäi käteen ennen kaikkea se, että kentän käytännöt eivät seminaareissa nouse esiin. Tyhmäkin tajuaa, että käytännön kaupunki- ja kuntatason toiminnassa (myös Espoossa) SDP tuppaa nuhraamaan aikaa vanhoihin kiistoihin ja sekavaan paikallisorganisaatioon, ja että ruohonjuuritaso voi tukahtua sukupolvenvaihdokseen, kun sen pitäisi mennä kadulle ja löytää nuorten lisäksi naisäänestäjiä. Miten sen teemme? Aktiivisuus on mietoa, ja uusia jäseniä ei tahdo löytyä. Monessa tilanteessa pari aktivistia löytyy, mutta useammin ei edes kahta. Tuppaa olemaan niin, kuten itsellänikin, että ruuhkavuosia elävä ei paljon iltaisin jaksa ylimääräistä. Siitä ettei jaksa ja ehdi, ei voi syyttää ketään eikä saa syyttää itseään. Voi pohtia, onko meidän systeemimme toimiva. Ja siihen kysymykseenpä ei Tampereen-päiviltä löytynyt vastausta. Olutpöytäkeskusteluissa luin puheiden läpi väsähtämistä, mutta samaan aikaan puheenparsien lomassa, syvällä juhlapuheilta turvassakin vakaata ja aitoa uskoa siihen, että jotain uutta on sikiämässä. Sosialidemokratialle on tarve ja tuotteen sisältö on erinomainen. Päällimmäiseksi minulle jäi Pilvi Torstin maininta suomalaisen koulujärjestelmän menestyksestä: emme siinä ole lähteneet tavoittelemaan sitä, että olemme parhaita vaan sitä että teemme sen kaikille. Muun muassa siksi meistä on tullut parhaita. Tämähän on sosialidemokratian ydin: tehdään kaikille. Se riittää.