Mihin katosi yleiskaavan asukaspalaute? Kulunut vuosi voidaan merkitä Espoon historiaan kansalaisaktiivisuuden merkkivuodeksi. Kaupungissa käynnistettiin viime keväänä lain edellyttämä asukkaitten kuuleminen Etelä-Espoon alustavista yleiskaavamalleista. Vapaaehtoisia ilmottautui työryhmiin, joita oli yhteensä 25. Tuloksena intensiivisestä työskentelystä kaupunki sai yli 300 palautetta 1 300 allekirjoittaneelta. Kokemus  parissa työryhmässä toimimisesta ja  työn pohjana olleiden vaihtoehtoisten  rakennemallien käsittelystä oli innostava. Kiinnostus kotiseutuun yhdisti asukkaita ja tuntui, että tätä kautta omillekin toiveille tai huolille tulisi kuulijoita. Kaupunkisuunnittelukeskuksen konsultti laati palautteista noin satasivuisen yhteenvedon, joka valmistui syyskuun lopulla. Tiedotusvälineet eivät kiinnostuneet tästä raportista ("Minun Espooni", Espoon Kaupunkisuunnittelukeskuksen muistioita C30: 2002). Sitä ei ollut saatavissa kirjastoista, mutta kaupungin verkkosivuilta sitä saattoi lukea tarpeeksi edistynein PC-laittein varustettuna. A suosituin, B valittiin(toimituksen otsikko) Kun yleiskaavan käsittely eteni kaupunkisuunnittelulautakuntaan, jäin hämmästelemään, oliko asukaspalautteella jokin merkitys. Ihmettelin mistä tuli se painotus, jota lautakunta alunperin kannatti, että Espoon tuleva asukaslisäys sijoitetaan Länsiväylän ympäristöön. Tämähän vastasi lähinnä alustavien rakennemallien vaihtoehtoa B, johon liittyi metro- tai muu raideliikenneoptio. Malli A, joka korosti pientalovaltaista asutusta ja kaupunkiradan jatkon hyödyntämistä, olisi sijoittanut uutta asutusta radan tuntumaan, eikä ahtanut sitä Länsiväylän varren kerrostalokeskittymiin tai niiden väleihin nyt ns. nauhakaupunkikonseptina esitetyllä tavalla.Tässä vaiheessa sain hankituksi raporttitekstin. Ja mitä luenkaan: Yhteenvedossa todetaan, että "suurin osa palautteen antajista piti rakennemalleista parhaana vaihtoehtoa A, koska se tukee Espoon pientalovaltaisuutta ja muuttaa vähiten Etelä-Espoon ja rannikon nykyistä pientalovaltaista kaupunkirakennetta. A:n kannattajat pitävät hyvänä pientalovaltaisen asutuksen keskittämistä rantaradan vaikutuspiiriin." Ja edelleen: "B:n kannattajia oli selvästi vähemmän kuin vastustajia. B:tä kannatettiin, koska se tukee pääkaupungin yhteistä metropolia, tiivistää kaupunkirakennetta ja on kunnallisteknisten investointien kannalta järkevin. A:n kannattajat eli suurin osa palautteen antajista piti B:tä huonona, koska se tiivistää liikaa Etelä-Espoon nykyistä kaupunkirakennetta. Nämä palautteen antajat olivat sitä mieltä, että Tapiolaa ja rantaa ei saa rakentaa tiiviisti." Pohjana olevien mallien käsittely oli työryhmille vaikeaa, sillä se edellytti olemassaolevan mielikuvan (toteutuneesta) rakentamisesta lisäksi tietoa jo hyväksytyistä maankäyttösuunnitelmista (muun muassa Saunalahti ja Amiraalinmäki). Kaavaehdotuksen asukaslukuja ei ole julkistettu. Sanamuotoja tiivistäminen, keskittäminen, intensiivinen käyttö, palvelujen saatavuus jne. voidaan sitten tulkita monenlaisen maankäytön tueksi.Ihmeellistä miten samaan lautakunnan tekstiin mahtuu  vielä hymistykset lähtökohtana olevasta asumisen "pienimittakaavaisuudesta ja inhimillisestä kestävyydestä". Entä ovatko käytetyt yhdyskuntataloudelliset laskelmat tosiaan osoittaneet, ettei Espooseen voida kannattavasti saada sitä pientalovaltaista asumistarjontaa, jolle on kysyntää? Uusi raideliikenne pakolliseksi? En väitä, etteikö jonkin verran uutta rakentamista tarvita myös Länsiväylän kehittämisvyöhykkeellä eli ranta-Espoossa. Mutta yllä kuvaamani päätöskäsittelyn takaa tuntuu näkyvän halu rakentaa Espoo siten, että Länsiväylän suuntainen raideliikenneratkaisu tulee mahdolliseksi tai pakolliseksi. Varauksia pitää tehdä, mutta ainakin siinä työryhmässä, jossa itse olin mukana, katsottiin, että Ranta-Espoota voidaan kehittää ilman metroratkaisua  mukaeltua A-vaihtoehtoa suosien. Uuden raideliikenneratkaisun megainvestointi, vaikkei siitä juuri nyt päätetäkään, sisältää suuria riskejä ja uhkakuvia, totesi ryhmämme. Matalasuhdanne tai äkilliset elinkeinotoiminnan muutokset voivat halvauttaa koko yhteisön, jonka voimavarat on sidottu vuosikymmeniksi investoinnin rahoittamiseen. Kun Espoo ei tänäkään päivänä pysty vastaamaan väestön peruspalvelutarpeisiin, miten se pystyisi rahoittamaan näin kunnianhimoisia liikenneratkaisuja? Kaikkihan me rakastamme metrokyytiä (ainakin mielipidemittausten mukaan), mutta kuka muuttaa Espooseen, jos veroäyriä on sen takia nostettava, ja jos tarjolla ei ole sellaista asumista, jota pääkaupunkiseudulla eniten kysytään? Verotusta ei eurotaloudessa enää voida nostaa, ja joudumme tekemään vaikeita arvovalintoja eri sektoreittenkin välillä, kun samanaikaisesti lisääntyviin terveydenhuollon ja hoivatarpeisiin on jo nyt kiire varautua. Siksi olisi valittava rakennemalli, jossa voidaan edetä joustavasti ja maltillisesti, jotta voitaisiin taata kaikille entisille ja uusille asukkaille hyvä elämä, kuten kaupungin strategia ilmaisee. ELINA VISURI Kirjoittaja on kivenlahtelainen valtiotieteen tohtori. Kirjoitus on julkaistu Länsiväylässä 16.12.2002