Demariin Simo Pokin maanantaina 14.8. ilmestyneeseen haastatteluun: Pokki nostaa maanantaina 14.8. julkaistussa haastattelussa esille toimeentulotuen vastikkeellisuuden. Asiaa kommentoi myös Ilta Sanomien tiistain pääkirjoitus, joka nostaa esille sen, ettei sosialidemokraattien ole kuultu juurikaan  vaativan nuorten toimeentulotuen vastikkeellisuutta. Tässä nyt sitten toisenkin demarin kommentti. Pokki tarttuu ongelmaan, joka on huomattu muuallakin mutta ehkä siitä on sittenkin liian vähän keskusteltu. Osittain syynä   demareitten keskuudessa voi olla jonkinlainen  porvariksi leimautumisen pelko. Valtiovallan toimesta vastikkeellisuutta on lisättykin, mm uudessa työmarkkinatukilaissa ja demarit sielläkin ovat mukana päätöksenteossa. Ongelma alkaa oikeastaan jo kouluaikana, koulumenestyksellä tai ylipäätään edes peruskoulun suorittamisella ei tunnu kaikille olevan väliä. On syntynyt pudokkaiden ryhmä, jonka ei ole helppoa selviytyä työmarkkinoille, vaikka siihen myöhemmin syystä tai toisesta halua syntyisikin.. Heille tuntuu olevan itsestään selvää se, että vanhemmat tai yhteiskunta takaa kohtuullisen elintason. Jotkut kokevat tämän jonkinlaiseksi  ”kansalaispalkaksi”, jolla he vapautuvat vastaamasta itsestään. Haluaisin tuoda keskusteluun myös vanhempien vastuun omasta jälkikasvustaan. Miksi vanhemmat eivät ohjaa lapsiaan vastaamaan itsestään ja ymmärtämään sosiaalisten avustusten tarkoitusta? Vastaukseksi ei riitä se, etteivät vanhemmat pysty huolehtimaan itsestäänkään. Tuilla elävien nuorten joukossa on koulutettujen, hyvin toimeentulevien vanhempien lapsia, jotka kertovat avoimesti, ettei työnteko kiinnosta ja että vanhemmat ovat kehottaneet hakemaan rahaa sosiaalitoimesta.  Kun toimeentulotukea saa ja vanhemmilta lisäavustusta, miksi mennä töihin tai kiinnostua opiskelusta. No, kaikkein rikkaimmat nuoret kyllä eivät ole edes hakijoina työvoimatoimistossa, mikä on edellytyksenä toimeentulotuelle; he bailaavat vain muuten piittaamatta sen suuremmin yhteiskunnasta; toimeentulo on turvattu loppuelämäksi niin kauan kun vanhemmat tämän sallivat. Toinen puoli asiaa on se, että löytyykö nuorelle todella mielekäs opiskelu- tai työpaikka tai onko nuori löytänyt jo sen alan, mitä haluaa opiskella. Opiskelupaikan ottaminen vain siksi, että se on pakko ottaa avustusten vastikkeellisuuden vuoksi, ei ole mielekästä. Samalla kun muutamme tukia ja avustuksia vastikkeellisiksi, meidän on huolehdittava siitä, että tarjottavat toimenpiteet ovat mielekkäitä ja edistävät nuoren tulevaisuutta. Päihdeongelmien ja niiden seurausten lisääntyminen on kaikkien toteama asia. Kuitenkin niihin puuttuminen tuntuu olevan uskomattoman vaikeaa. Vaikkei alkoholiveroa nostettaisikaan,  voitaisiin vaikka saatavuuteen puuttua. Enkä nyt tarkoita, että keskiolut olisi vedettävä pois R-kioskeista. Aluksi voisi lopettaa päihtyneille anniskelun ja valvoa paremmin sitä, ettei alaikäisille anniskella tai välitetä alkoholia. Uskallan väittää, että monesti välittäjät ovat tiedossa ja helposti havaittavissa ja silti heidän toimintaansa ei puututa. Kannattaisi myös miettiä sitä, miten toimeentulotuki maksetaan niissä tapauksissa kun sen tiedetään vain pitävän yllä päihdeongelmaa. Ehkäpä kannattaisi miettiä pitäisikö noissa tapauksissa vastikkeellisuus olla velvollisuus hakeutua hoitoon. Ylipäätään kannattaisiko miettiä pitäisikö toimeentulotuen olla vastikkeellista vanhemmillekin kuin alle 25 –vuotiaille ? Heikki Karhu toiminnanohjaaja Nurmijärven Työttömät ry