Olipa kerran Soukassa kaksi rajanaapuria. Kummallakin yhtiöllä oli pieni rantatontti Soukan rantatien ja meren välissä. Kummankin yhtiön rantatontin meren puolella on vahvassa kaavassa suunniteltu rantaraitti täyttömaalle.
Kiltti yhtiö oli tyhmä ja noudatti määräyksiä. Se kysyi eri virkamiehiltä, saako ruopata, muuttaa vähän rantaviivaa, rakentaa laituri, tehdä liittymä ja nostaa tonttia täyttömaalla. Ei saa sanoivat virkamiehet kun vahvassa kaavassa on rantaraitti meren puolella. Liittymäkin oli liikenteellisesti aivan liian vaarallisessa paikassa (alamäki, jyrkkä mutka, näköesteitä).
Mutta tuhma yhtiö teki kaikki em. toimet luvatta. Ja virkamiehet totesivat, että pakkohan ne on hyväksyä kun ne on jo tehty. Ruoppaukset aloitettiin ilman lupaa. Asukkaiden vaatimuksesta lupa haettiin, mutta ruopattiin kymmenkertaisesti luvallinen määrä. Laituri rakennettiin ilman lupaa. Käytössä jo olevalle liittymälle annettiin lupa ”kun pitäähän niiden tontilleen päästä”. Paikka ei ollutkaan enää liikenteelle vaarallinen.
Tonttia oli lupa nostaa 50 cm. Lautakunnan mukaan tämä oli jo ylitetty viime vuonna. Sen jälkeen on tontille ajettu parisenkymmentä kuormallista siirtomaata. Nyt on menossa meren valloitus ja rantaviivan siirto. Sitä ihmettelemme kuinka on mahdollista, että joku voi näin valloittaa luvatta kaupungin maata. Tontin pengerretty rantaviiva kulkee vahvan kaavan mukaisen rantaraitin päällä.
No yhtä lupaa tuhma tontin omistaja haki. Hän halusi rakentaa talon n. 50 m leveälle rantatontille. Olisi varmaan saanut senkin luvan, mutta kun tontti oli tulvarajan alapuolella. Mitähän tapahtuu kun tontti on luvatta nostettu tulvarajan yläpuolelle?
Ihmettelen niitä taistoja jota rantaraitista on Espoossa jatkuvasti käyty – maanomistaja vastaan kaupunki. Mitenkähän yhdellä rantatontin omistajalla on niin hyvät suhteet virkamiehiin, että hän saa tehdä kaikkea mitä muualla ei saa tehdä?