Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Mikä meissä on vinossa?


	Mikä meissä on vinossa? Ihmettely kansakunnan johtajien suuresta suosiosta ja huoli demokratian toimivuudesta on varsin aiheellinen. Voidaan hyvin sanoa kansakunnan olevan syvässä unessa. Yhteiskunnan sairaasta perustasta, jossa vallitsee työttömyyden kirous, terveydenhuollon rappiotila, pörssiröyhistely, ihmisten ajaminen kilometritehtaalle ja hallinnon kylmäkiskoinen hallinta, ei välitä kukaan. Miten meidän oma poliittinen koneistomme sietää omaa raakuuttaan, joka vieraannuttaa ihmiset omasta itsestään, yhteiskunnasta, oikeidenmukaisuuden tunnosta toiminnan ja tuotannon tuloksiin. Onko tämä seurausta yhteiskuntaan pesiytyneestä käsityksestä, jonka mukaan oma henkilökohtainen vapaus ja etu ovat ainut kiinnostava arvo. Jokainen valvoo suden tavoin omaa vapauttaan ja ulkoisten esteiden ja pakon poissaoloa. Mallia tällaiselle vapauskäsitteen tulkinnalle antavat markkinavoimat ja niiden hyväksikäyttäjät ja syvät kumartajat. Elintasokilpailussa ja minä, minä – kulttuurissa ihmisen sisin ja parhain jää viljelemättä. Ihailua, arvostusta ja ääniä vaaleissa saa mies, joka voittaa nyrkkeilykehässä tai juoksee sekunnin kymmenesosan nopeammin kuin toiset tai voittaa iskelmä- tai popparilaulukilpailussa – samantekevää missä, kunhan voittaa. Ja media ruokkii tätä höyryämistä viikkotolkulla. Mutta mies tai nainen, joka ahertaa pätkätöissä kaupassa tai tehtaassa, raataa pellolla, hoitaa lapsensa, jonottaa hoitoon pääsyä tai on vain muuten tavallinen mies tai nainen, mummi tai ukki, joka ei ole elämässä päässyt mihinkään, on ilman arvostusta. Ehkä hän saa juuri ja juuri tyydytettyä tarpeensa; haluamiseen sanoa ei, ei riitä yksinkertaisesti aikaa eikä energiaa. Ja tämäkös vallanpitäjiä naurattaa! Kuka havahduttaisi suomalaisen tästä unesta? Aikanaan merkittävin suomalainen havahtumisesta puhut henkilö lienee Yrjö Kallinen (1886-1976) puolustusministeri, kansanedustaja sekä osuustoimintamies, opetusneuvos ja kolme kertaa kuolemaan tuomittu mies. Kallisen sanoma on syvällistä: Erillisyyden tunnon valtaamana me kuljemme toistemme ohi. Yhteiskuntamme suosii ainaista kilpailua, etuilua ja ahneutta. Ikuinen taistelu eri yksilöiden ja eturyhmien välillä johtaa väistämättä yhteiskunnan rappioon. Enemmistö on ajautunut uskomaan, että elämä on taistelua, kilpailua ja väkevämmän voittoa heikommasta. Voittajia kunnioitetaan ja kumarretaan, voitettuja ivataan, joskus säälitään. Ja kaiken tämän väistämättömänä seurauksena on alati kärjistyvä taistelu ihmisten kesken kotona, koulussa, terveydenhoidossa, median suosiossa, politiikassa, kansojen ja etupiirien kilpakentillä. Mikä meissä on vinossa? Elintason nousu ei olekaan lievittänyt kärsimystä. Ihmisten valtava enemmistö näkee unia voitoista, mutta ei voita. Jokaista voittajaa vastaan on vähintään sata voitettua, jälkeenjäänyttä. Ihmiset palvovat mitä tahansa, mistä luulevat uhoavan arvonkorotusta, etua aineellista tai henkistä hyötyä. Meitä villitsee poroporvarillinen paljouden tarve, rellestäminen, pöyhkeilyn, isottelun, upeilun ja pörssin pyörittämisen tarve. Ja kuta enemmän rellestämme, maksamme rahaa ja pöyhkeilemme voitoillamme, sitä viheliäisemmäksi käy elämämme. Me pakenemme kärsimystämme tiedostamatta todellisuuden olemusta kärsimyksen suuntaan. Havahtuminen on oivalluksen tila, joka herää ihmisen luopuessa itsekeskeisyy-destään. Havahtuminen merkitsee kykyä erottaa tosi epätodesta ja etsiä totuudellisuutta omaan elämään. Havahtuminen on asioiden ja tapahtumien kokonaisvaltaista näkemistä. Voiton tavoittelun ja minä, minä – kulttuurin sirpaleisessa maailmassa nousee tuskan ja kärsimyksen hiki otsalle, kun pitäisi ottaa vastuu toisista ja yhteiskunnasta, osallistua ja arvioida kriittisesti vallanpitäjiä, jotka rakentavat jonoyhteiskuntaa. Havahtuminen on kaikissa tilanteissa suunnaton apuneuvo. Se on itsensä ja elämänsä totuudellista näkemistä, jonka seurauksena ihminen löytää paikkansa suuressa elämän virrassa, jossa jokainen tarvitsee toistaa. Elämän arjessa kohdatessaan asioita ja ilmiöitä, havahtuakseen, kannattaa tehdä kolme kysymystä: Onko tämä totta? Miten pyrin näkemään totuudellisesti? Palveleeko mielipiteeni, kannanottoni ja toimintani toimintakykyisyyttäni toisten ihmisten joukossa? Juhani Räsänen Tietokirjailija Oppisopimusjohtaja, emeritus juhani.rasanen@julkiviestinta.inet.fi