Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Onnellisuutta pitää mitata


	Kansakunnan onnellisuutta pitää mitata 8.2.11 Mika Malinranta ja Niku Määttänen (HS 6.2) vannovat kansantalouden mittareiden nimiin ja teilaavat täysin onnellisuustutkimuksen mittarit kansakunnan hyvinvoinnin mittaamisessa. Juttu herättää paljon kysymyksiä. Luulisi, että mitä monipuolisemmat hyvinvoinnin mittarit, sen parempi ihmiselle. Tähän kirjoittajat vastaavat, että ”Jos poliitikot ottavat jonkin hyvin erilaisia asioita yhdistelevän indikaattorin ohjenuorakseen, he ulkoistavat tärkeän osan poliittista päätöksentekoa tilastonikkareille”. Ei siis liikaa tietoa poliitikoille, voivat jopa ruveta ajattelemaan. Suurin osa poliittista päätöksentekoahan perustuu juuri kansantalouden ”tilastonikkarien” tietoihin! Mitä hyötyä on mittaamisesta, jos tuloksia ei saa kertoa päättäjille? Kirjoittajat arvostelevat hyvinvoinnin mittarien yhteensopimattomuutta kansantalouden mittareiden kanssa. Onko kaikkea todella mitattava vain rahassa? Raha on tärkeää, mutta tietyn tason jälkeen se ei lisää onnellisuutta. Sen korvaa esim. luonnon säilymiseen liittyvät arvot. Monelle afrikkalaiselle puhdas vesi on onnellisuuden mitta. Kyse ei aina ole elintasosta vaan elämän tasosta. Tilanne olisi toinen, jos kansantalouden mittarit haluttaisiin korvata. Nythän on kyse vain niiden täydentämisestä sen tiedon varassa, mitä tiede tietää ihmisen onnellisuudesta. Onnellisuuteen liittyvät arvot muuttuvat kun ihminen ja ympäristö muuttuvat. Väitetään, että henkiset arvot ovat kasvussa, niitä on aika hankala mitata rahassa. Talousteoreetikkojen mittarit perustuvat rajattomaan kasvuun, rajattomaan luonnon hyödyntämiseen ja tuhoamiseen. Täytyy olla mittareita, jotka kuvaavat kasvun rajoja. Rajan ylityksen jälkeen ihminen tuhoaa elämäänsä. Puhdas luonto alkaa olla yhä tärkeämpi onnellisuuden mittari Markkinatalous toimii puhtaimmillaan vain omistajan ehdoilla. Se ei kanna vastuuta negatiivisista vaikutuksistaan, sitä varten on yhteiskunta. On hyvä, että hyvinvointia tutkitaan ja tuotetaan mittareita. Sen seurauksena toivon, että alkaisi myös keskustelu siitä, minkälainen talousjärjestelmä tuottaisi eniten onnellisuutta, niin että myös elämän laatuun liittyvät onnellisuustekijät huomioidaan. Elämän edellytysten heiketessä maapallolla on kysymys yhä tärkeämpi. On hyvä, että poliitikot haluavat kantaa vastuunsa tässä asiassa.