Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Re(3): vaalikampanjan kalleudesta


	Lainkaan ei ole selvitetty (eikä ole pakkokaan) paljonko ilmaista palstatilaa eri ehdokkaat ovat saaneet aikakauslehdistä. Erään espoolaisen ehdokkaan kuva oli marrasjoulukuussa ainakin kymmenen lehden kansikuvassa ja sisällä aukeaman kokoiset jutut. Lisäksi muita juttuja valtavast eri lehtien palstoilla. Näiden juttujen arvo olisi ostettuina mainostiloina moninkertainen lainmukaan ilmoitettuihin vaalikulujen euromääriin verrattuna. Vaalirahoitusta koskevan lain tarkoituksena on selvittää ensisijassa suuria tukisummia antaneiden nimet mahdollisten riippuvuuksien selvittämiseksi. Ilmaisten palstatilojenkin takana saattavat olla väliillisesti yrityksiä, jotka ilmoittelevat ko. lehdissä (ilmoitusten hinnat ja alennukset ovat liikesalaisuuksia. Näitä kytköksiä on vaikeata selvittää. Demokratiassa vaarana on, että ilman suurta vaalibudjettia ei voi olla vakavasti otettava ehdokas. Yhdysvalloissa vaalirahoituslaki on meidän lakiimme verrattuna huomattavasti tarkempi ja valvottu käytäntö, mutta sekään ei ole voinut estää rahoittajien merkityksen kasvua kaiken ratkaisijaksi. Vakavasti olisikin pohdittava vaalijärjestelmän muutosta niin, että yksittäisten ehdokkaiden välinen taistelu, joka siis perustuu yhä enemmän vaalibudetin suuruuteen, ei voisi kasvaa demokratiaa vaarantavaaksi. Ruotsissa tilanne on toinen. Selityksenä on ns. listavaali, jossa ehdokkaat on etukäteen asetettu vaaliliiton toimesta valintajärjestykseen. Tällöin kaikki ehdokkaat pystyvät keskittymään vaalityöhön koko listan, kaikkien ehdokkaiden, hyväksi. Tällöin myös populistiset ehdokkaiden katteettomat vaalilupukset poistuvat (vaaliliitot eivät syyllisty kovin usein katteettomiin lupauksii Ruotsissa). Suomessa keskustapuole esitti melkoisia katteettomia vaalilupauksia, mutta käsitykseni mukaan listavaaleissa vakavasti otettava puolue ei voisi niin menetellä. Listavaalien esteenä on vain vaikeus saada se läpi. Media on jo päässyt niin vaalibudjettien syrjään kiinni, että vain puolueiden jämäkkä yksimielisyys voisi uudistuksen toteuttaa. Eräs mahdollisuus on, että alan tutkijat perustelevat listavaalien ja muiden järjestelmien euja ja haittoja objektiivisesti. Ennustan, että tämä toeteutuu vasta kun raahanvalta on nykyuistäkin selvästi suurempi, jolloin puolueiden mukaan saaminen lienee erittäin vaikeaa. Jälelle jää nykyisen vaalirahoituslain uudistaminen ja tehokas demokraattinen valvonta. Nettikeskustelu saattaa olla väline, jolla vaalirahoiruksen julkisuutta valvotaan. Mutta miten saamme keskustelun laajenemaan?