Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Vuodatus digi- laajakaista-eriarvoisuudesta


	DIGI YKSILLÄ, KESÄ KAIKILLA Liikenne- ja viestintäministeriön edustaja on kertonut lehdissä, että ”ministeriön asia on taata kaikille suomalaisille digitaalinen vastaanottomahdollisuus”. Meillä kävi viestintäviraston hyväksymä asiantuntija mittaamassa, tarjoutuuko meillekin mahdollisuus siirtyä digiaikaan. Tulos: Tarvitsisimme ison satelliittilautasen. Jos ostaisimme ja asennuttaisimme sen – itse emme lautasta paikoilleen saisi -, silloin YLE olisi niin ylen ystävällinen, että antaisi meille satelliittikortin, jolla voisi katsella peräti kolmea kanavaa. Perheneuvottelussa ynnäsimme kulut: digiboxi + satelliittilautanen + asentajan palkkio matkakuluineen (tänne on pitkä ja kallis matka) + TV-lupa. Ratkaisu oli alle tuhat euroa kuukaudessa saaville eläkeläisille helppo: meistä tulee radionkuuntelijoita. Mainos lehdessä: ”TV-maksu: mitä kaikkea sillä saakaan.” Kun analogisten ohjelmien lähetys Suomessa loppuu, meille jää mahdollisuus katsella vanhalla televisiollamme yhtä (1) norjalaista TV-kanavaa pari kolme vuotta, kunnes Norjakin digitalisoituu. Tästä mahdollisuudesta YLE perii täyden lupamaksun. Eikös se ole kohtuutonta? Mainos ja todellisuus ovat pahassa ristiriidassa. No, pientä, lähinnä symbolista, maksua YLE voisi kyllä periä; maksaisimme sen kyllä ihan siitä ilosta, että voisimme edelleen seurata saamenkielisiä uutisia kaksikymmentä minuuttia joka arki-iltapäivä, paitsi uutisten kesätauon aikaan. Lukisipa joku isokenkäinen päättäjä tämän ja tekisi aloitteen. Kunnollinen internet-yhteys olisi todella tarpeen siellä, missä kaikki palvelut ovat pitkän matkan päässä. Meiltäkin on lähimmälle bussipysäkille 47 kilometriä ja lähimpään pankkiin reilusti yli viisikymmentä. Kun tietokone on modeemilla kytketty lankapuhelinverkkoon, internet-yhteys on niin hidas, että vähänkin suurempien kuvien ja tiedostojen avautuminen kestää enemmän kuin useita minuutteja, eikä yhteys riitä kuvan ja äänen yhtäaikaiseen välittämiseen, ei alkuunkaan. Äänen kuuluessa kuva ei liiku. Jos klikkaan komentoa ”kelaa”, kuva liikkuu kuin hidastetussa filmissä eikä ääntä kuulu. Laajakaistasta ei kuitenkaan kannata haaveilla, sen rakentaminen tänne ei ole taloudellisesti kannattavaa. Kotikuntani Utsjoki on kiitettävän aktiivisesti ja ansiokkaasti yrittänyt tässä asiassa pitää syrjäkyläläistensä puolta, mutta turhaan. Sonera ei suostu, Elisa epää, valtio ei välitä. Tuntuu siltä, että tietoyhteiskunta haluaa ehdoin tahdoin tuupata meidät pois kehityksen rattailta. Meitä nykyaikaisen tiedonvälityksen piiristä ulosjoutuvia ei ole kovin iso joukko. Ei maksaisi maltaita, jos meidätkin otettaisiin lukuun ja mukaan. Taitaa olla turha toivo. Täytyy lohduttautua kuin Salusiinin ja muiden Kulosaaren kisällittärien muinoin esittämän laulun sankari Munterin Miinan Kalle, joka kärryiltä pudottuaan totesi: ”tärkeintä on, että huumori jää.”