Tuota tuota...
Ensiksi, ihmisen evoluutiosta:
Se, että ihminen kasvaa pitemmäksi ei välttämättä ole varsinaisesti evoluution aikaansaannos, vaan sen, että nykyään ihmiset ovat (ainakin länsimaissa) keskimäärin terveempiä ja paremmin ravittuja kuin 200-300 vuotta sitten, kiitos aika pitkälti lähinnä modernin lääketieteen.
Sen sijaan, väitteet ihmisen evolutiivisen kehityksen yksiselitteisestä pysähtymisestä ovat harhaanjohtavia, mutta eivät kuitenkaan täysin huomionarvottomia. Tosiasia on, että homo sapiens lajina ei enää kehity aivan samojen luonnonvalintaperiaatteiden kautta kuin 10000 vuotta sitten. Ai miksikö? Kahdesta syystä:
1) Ihmiset eivät enää valitse elämänkumppaniaan ja lastensa toista vanhempaa puhtaasti ruumiillisten tekijöiden perusteella. Kauneusihanteilla on väliä ensisijaisesti lyhyiden ihmissuhteiden kohdalla-uskoisin, että kun puhutaan perheen perustamisesta ja jälkeläisten hankkimisesta, hommassa painaa jo pikkuisen muutkin syyt. Tähän voisi liittää pitkät pätkät uudesta käsitteestä “meemit”, joilla tarkoitetaan (näin yksinkertaistettuna) ihmisen käyttäytymispiirteiden peritymistä, vähän samalla tavoin kuin geenien. Voin yrittää kaivaa lisää tietoa ja Tiede2000-lehden numeron, jos haluatte kuulla lisää meemeistä.
2) Luonnontilassa evoluutio menee näin: ympäristö muuttuu -> laji muuttuu, tai kuolee pois. Esimerkkinä ilmasto kylmenee -> lajille kehittyy paksu turkki. Tässä prosessissa yksilöitä tavallisesti menehtyy, ennenkuin muutokset ovat voimistuneet ja levinneet riittävän laajalle. Ihminen on kehittänyt kuitenkin sellaisen pikku jutun kuin kulttuuri(sanaa käytetty laajassa merkityksessä), joka toimii evolutiivisena “puskurina”. Ihmisen kannalta tilanne on nyt seuraava: Elinympäristö muuttuu -> Ihminen keksii keinot selvitä hengissä muuttuneessa ympäristössä, kuten vaikkapa pistää asuntoihin lämmityksen. Toisin sanoen, kulttuuri muuttuu, ei ihminen itse. Tämän etu on siinä, että ihmisyksilöitä ei menehdy ympäristön armoilla. Haittapuoli on se, että vieraantuminen luonnosta kasvaa ja tulemme ajan mittaan väistämättä yhä riippuvaisemmiksi
kulttuurista, jonka useammat ja useammat keinot pehmentää ympäristön kovuutta estävät meitä yksilöinä ylläpitämästä ja lajina kehittämästä keinoja selvitä luonnossa.
hmm, miksiköhän olen kuulevinani Rousseaun äänen jostain takaraivosta.:-) Toivottavasti joku sai jotain selvää...
Ja sitten toiseksi jotain aivan muuta: En tiedä, onko Jumalaan luottaminen, mutta itse olen ainakin miettinyt hiukan kysymyksiä, jotka noussevat/nousnevat/nousenevat (mitenkä tuo pitäisi kirjoittaa?) lukiessa seuraavan pikku tekstin, jonka väänsin joskus nuorena vihaisena miehenä viime kesänä: varoitan ja pyydän anteeksi, että silloinen kuvani Jumalasta ei ole niitä kaikkein imartelevimpia, eikä tarkoitukseni missään tapauksessa ole loukata kenenkään uskonnollista vakaumusta...pyydän, yrittäkää kestää.
Dialogini Jumalan kanssa
Hyppäsin benjillä mutta D-lenkki aukesi. Kuolin. Tässä yhteydessä on turha paneutua oikeusprosesseihin, jotka tapahtumasta seurasivat, sillä olin jo kuollut.
Söpöä, nuoren näköistä goottityttöstä en missään vaiheessa tavannut sen enempää kuin säkkikankaaseen puettua luurankoakaan viikatteen kanssa. Sen sijaan tapasin Jumalan. Kaikkivaltiaan, kaikkitietävän, kaikkihyvän. Siellä se partasuu minua katseli tuimasti.
Jumala: Sinä kurja syntinen! Mene helvettiin!!
Minä: Hetkinen. Mitäs minä olen tehnyt?
-Et ole ottanut Jeesusta Kristusta vapahtajaksesi, et ole pyytänyt syntejäsi anteeksi, et ole pyrkinyt kohti Jumalan valtakuntaa; siis olet pyrkinyt kohti SAATANAA!!!
-No voi veikkoset. Ja sinunko piti rakastaa ihmisiä? Annat valinnanvapauden, mutta et vaihtoehtoja. Annat järjen, mutta kiellät käyttämästä sitä. Tiedät, että kielletty hedelmä on vastustamaton, silti siitä rankaiset. Tiedät hyvin, millaisia ihmiset ovat, itsehän heidät loit. Jo siinä vaiheessa, kun kielsit syömästä tiedon puun hedelmää, tiesit, etteivät ne saisi olla rauhassa. Sitten tapahtui väistämätön ja rankasit siitä. Onko tämä rakastavan Jumalan tekosia?
-Te saatte valita...
-Turpa kiinni valitsemisesta!!! Annat kaksi surkeaa vaihtoehtoa, joista valita! Jos todella rakastaisit lapsiasi, et pakottaisi meitä tällaiseen kaksijakoisuuteen. Väität rakastavasi, mutta kohtelet luotujasi kuin pelinappuloita tai karjaa. Onko rakastavaa rankaista, jos haluaa hetken ajatella itse ja irtautua lieasta? Miksen saa olla puolueeton??
-RIITTÄÄ!!! Pilkkaat minua!! Mene helvettiin Saatanasi luo, kun häntä noin idoliseeraat!
-Oi, kyllä kiitos! Jos sain vaihdettua ikuisen harppuorkesterin ikuisiin ruoskalateksiorgioihin viinan virratessa, olen sinulle ikuisesti kiitollinen, Jumalani!
Jos joku haluaa rautalankaa siitä, mitä ajoin takaa, niin kertokaa toki.
-BiQ
|