A-olut ja ruokakaupat Oluen historia Suomessa on monivaiheinen ja värikäs. Vuoteen 1968 asti keski- ja A-olutta sai vain Alkosta. Keskiolut vapautettiin seuraavana vuonna. Alkoholin kulutus kaksinkertaistui viidessä vuodessa. Alko ryhtyi monenlaisiin alkoholipoliittisiin rajoitus- ja ohjaustoimiin, sekä suuriin hinnankorotuksiin. Tutkimusten mukaan kulutus oli uutta ja tuli vanhan kulutuksen päälle. Entinen Alkon pääjohtaja Heikki Koski piti tätä vakavana arviointivirheenä (Yhteiskuntapolitiikka 1/2012).  Siksi en usko alkoholielinkeinojen väitteeseen, että vapaa A-oluen myynti ruokakaupoissa vähentäisi väkevien kulutusta. En muista näin koskaan tapahtuneen. Keskioluen arvostus laski vähitellen. Pian sitä vaadittiin takaisin Alkoon ja kunnat päättivät myyntikielloista. Ravintoloissa juotiin pelkästään A-olutta. !980-luvun lopulla Alko aloitti kampanjan tavoitteena siirtää kulutusta A-oluesta keskiolueeseen, jotta kokonaiskulutus alenisi ja kulutusrakenne mietonisi. Kampanja onnistui. Ydinsanoma oli, että Keski-Euroopassa juotu olut oli keskioluen vahvuista ja todelliset asiantuntijat juovat vain keskioluen vahvuista olutta, eikä alkoholi pilaa makua. Kampanjaa tuettiin myös hinnankorotuksissa. Tapahtui raju muutos: A-olut korvautui ravintoloissa keskioluella ja tilanne jatkuu suurin piirtein edelleen. Vuonna 1995 keskioluen jakeluverkostoa laajennettiin kioskeilla ja huoltoasemilla. Samaan aikaan alkoholin myynnin valvonta oli täysin olematonta (Yhteiskuntapolitiikka 3/2012: Juhani Hakala: Keskitetyn alkoholipolitiikan kuolema). Epäkohdat lisääntyivät, kun Alkokaan ei enää valvonut. A-oluen vapautuksen yhteydessä keskiolut korvautuisi vahvemmalla A-oluella. Pellervon taloustutkimuksen mukaan (HS 7.2.13) A-oluen hinta romahtaisi neljänneksellä (logistiikka tehostuisi) ja A-oluen myynti nousisi keskioluen myynnin tasolle, eli kulutuksen ja haittojen  lisäys olisi todella raju. Kun keskiolutolut on suosituin alkoholijuoma, pienetkin muutosprosentit merkitsevät paljon litroissa ja alkoholikuolemissa. Epäkohtia varmasti syntyisi vapautuksesta enemmän, koska A-oluella saisi nopeammin ja helpommin kännin. Väitän, ettei A-olutta ostettaisi sen maun vuoksi, vaan sen vuoksi, että siinä on enemmän alkoholia. Nyt on yleistä mennä rattiin vielä 1-2 olutpullon jälkeen, mutta entä jos ne ovatkin vahvempaa olutta? Yhdyn Pekka Puskaan: ”Kauppoja ja kioskeja ei pitäisi pitää pystyssä kansanterveyden kustannuksella” (HS 7.1.12). Mutta toisin kuin Puska, en puuttuisi nykyään vallitsevaan tilanteeseen. Suurilla muutoksilla suuntaan tai toiseen on aina ollut ennalta-arvaamattomia ja kulutusta lisääviä vaikutuksia. Viimeisin esimerkki on kun raittiusmies Vanhasen hallitus laski alkoholiveroa Viron EU-jäsenyyden vuoksi. Kulutus kasvoi rajusti, vaikka tavoite oli päinvastainen.    Juhani Hakala Kehittämispäällikkö eläkkeellä Alkoholihallinnossa vv 1971-2005