Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Re: Onko uraanipolttoaine energianegatiivista?


	Jukka Kivi kirjoittaa: Nappasin tällaisen viittauspätkän pitkästä viestistäsi. Käsittelet tässä viittauksessa uraanipolttoaineen valmistamisen energian tarvetta verrattuna energiaan, joka saadaan, kun uraani poltetaan ydinvoimalaitoksessa. Onhan se tunnettu asia, että ydinvoiman suosion lisääntymisen vuoksi uraanipolttoaineen kysyntä lisääntyy kovasti. Kun uraanimalmin hinta nousee, malmia etsitään, kaivoksia avataan ja pienempien pitoisuuksien malmi alkaa kiinnostaa. Tarkoitatko kuitenkin, että uraanimalmia ei yrityksistä huolimatta olisi enää saatavissa eikä polttoaineeksi rikastettavissa riittävästi kohtuullisella energiankäytöllä. Näin ydinvoiman tuotanto tyrehtyisi polttoainepulaan. Jos näin on, sen pitäisi näkyä hyvin selvästi polttoaineen hinnoissa. Onko kellään täällä niistä tietoa. Jukka Kivi Vallan käsittämättömäksi asian tekeekin se, että tämä 1988 lähtien avoin MIT tiedoston peräti 100 hittiä katosi USA:ta myöten 2008, jolloin ennustus TOTEUTUI! Eikä tässäkään tosiaan kaikki kun samaan aikaan EU ajatti läpi enemmän kuin hämäräperäisen kansainvälisen sopimuksen sittä, ettei uraanin kaivuun energiataseet ole yhtäkkiä JULKISIA, ei tarvitse ihmetellä. Viimeistään kuin aloin kirjoitella 2008 tehdyn laserisotoopilaitoksen kokeen epäonnistumisia ja USA:kin ilmoitti tekevänsä tämän laserisotooppilaitoksen vaiin sotilaskäyttöön Teksasiin, ei syy-yhteyksiä tarvitse ihmetellä. Kun olen näistä asioista kirjoitellut netteihin olen näillä hommannut 60kpl banneja. Kuulema tällaisista ydinalan sisäpiirien materiaaleista EI VAAN SAA TIEDOTTAA! Kuvaavinta Suomen nykysensuroinneillemme on se, että Suomen valtio tilasi Viron kautta NATO:n erikoisjoukkojen iskun Suomen nettikontrolliksi! Jos ja ketä kiinnostaa voin tässä samantien julkaista erään maamme tarkimmin salatun kirjoitukseni aihesta. Sen julkaisu tukki Suomen netit vappuna muutama vuosi sitten pariksi viikoksi. . No ei tässä muuta kuin materiaalia esiin: Ylihienorakenteesta. Ehkä artikkelin nimeksi sopisi vielä paremmin:"Rakenna pihahiekasta uraania rikihapottamalla ja laserprintterilläsi autotallissasi kotikonstein oma ydinase!" Koska tästä artikkelissa paljolti pohjimmiltaan juuri on kyse. Eli pari varoituksen sanaa, raporttini saattaa aiheuttaa vatsaväänteitä jopa kokeneemmalle lukijalle! Kun aiemmat ydinalan meille korttitaloturvailluusiona rakentamat harhat katoavat järkyttävän kerralla ja pysyvästi seuraavasta, olkaa näinollen hyvät. Materiaalinani on tutusti kuorimalliteoria, mutta tasolla, jolla asiaa, ei julkisuudessa olla käsitelty sitten Nobelin palkintojen näin käypäisellä tasolla. Kyseessä on systeemi, joka pitää sisällään varovaisesti arvioiden vähintään 4 erillistä Nobelia. Ainoa edes joinkuin tunnettu on Einsteinin valosähköisyyttä koskeva Nobel 1922. Hän kiteytti mekaniikan , joka fotoniosumasta ionisoi irtoelektronin pois, ja synnytti "kvantista" sähköisen ionisaatioparin. Juoneen kuuluu niinikään Nobelisteina. H. Jenssen, M. Göppert-Mayer ja Eugen Wigner. Vaikka nämä kolme ovat jokainen Nobelisteja, niin silti julkisuus on unohtanut heidän salaiseksi luokitellun ydinfysiikan työnsä. Mitä he kehittivät sitten niin vaarallista, että mitään ei olla julkaistu käytännössä? Toki kyse on kuorimalliteoriasta, mutta tässä menen astetta pidemmälle ylihienorakennemekaniikan keksimiseen! Mikä ero on U-235 ja U - 238? Tästä on kyse. Molemmissa on yhtä monta elektronia ja protonia, joten s ä h k ö k e m i a l l i s e s t i näissä alkuaineissa ei ole suurta eroa. Merkittävin on se, että U-238 pitää isotooppina sisällään nuo massaluvun kertomat 3 ylimääräistä neutraalia neutronia. Jos U-238 lisätään vielä säteilyttämällä sisuksiinsa yksi neutroni se hajoaa syytäen elektronin ja muodostunut Pu-239 on eri aine, jossa on yksi - elektroni ja + protoni sisuksissaan enemmän. Kun tehdään ydinvoimaa, pitää kyetä erottamaan vain 0,71% osuudella oleva U-235, U-238 massasta. Tästä on kyse isotooppierotuksissa. Aineet ovat vain reilun p r o s e n t i n eri painavia ja muuten hyvin samanlaisia ja erottaminen on äärimmäisen vaikeaa. Tai siis o l i ! Elektronien radat sisältävät n 4-5 erilaista virityskerrosta, puhutaan s, t, d, p jne. radoista ja (näiden ylihienorakennekerroksista). Nämä konfiguraatioaukot yhtyvät pääkvanttilukuun "n" arvoihinsa. Riippuen siis atomiytimessä vaikuttavien neutronien ja vastaavien säteilyviretasoista millä ionisaatiopotentiaalilla löyhimmin sidottu elektroni odottelee irrotusenergiansa saantia. Elektronikonfikuguraatiota. Asia lasketaan Franckin- Hertzin kokeen menetelmällä tai alimman termivireen kaavasta eVj= hcT3. Laskuista syntyy absorptioraja kohtaan, missä tuleva säteilyn kvanttienergia juuri riittää irrottamaan kysymyksessä olevan elektronin atomin ulkopuolelle ionisaatioon. Juuri näitä ilmiöitä tutkivat nämä lukuisat Nobelistimme myös ultrasalaisissa tutkimuksissaan. Yksinkertaistetaan vielä mistä periaatteessa on kyse. Julkisuudessa isotooppi erotetaan 3000kpl valtavan ja monimutkaisen sentrifugilingon läpi ajamalla U- 238 heksafluoridikaasua. Prosessi on tappavan vaarallinen, syö kaupungeittain energiaa. On mielettömän kallis, haaskaava jne. Tuollainen patteristo tuottaa 1v käytöstään tuskin 55kg enempää uraania vuodessa. Lisäksi täysin korvattavissa yksinkertaisella mekaniikalla! Nyt mennään t o d e l l a aikamme kuumaan asiaan! Kun uraanin sisimmissä kuorirakenteissa on enemmän neutroneja, ne kaikesta huolimatta aiheuttavat sekä painoon, että sähköiseen kenttäänsä pienen hahmoteltavan muutoksen uloimpiin valenssielektronien herkkiin rataviremuutoksiin. Tämä näkyy toisella tavalla esim. termivirekaavioista myös. Yksinkertaistaen voidaan lähteä teoriasta, että atomin ylimääräinen massa sekä sitoo, synnyttää spinhäirintäkuvion, että peittää sen sisuksissa olevien protonien sähköstatiikkaa hiukan pienemmäksi. Tämä heijastuu suoraviivaisesti U- 238 uloimman valo- eli valenssielektronin ratakuvion ylihienorakenteeseen. Puhutaan ylihienorakenteen ytimen isotooppiefektistä.. Longitudinaalisesta Zeemanilmiöistä. Tieto kuulostaa mitättömältä, mutta on eräitä maailman tarkimmin salattuja ydinfysiikan Nobelistien tuotoksia! Einstein oivalsi, että antamalla valon vaikuttaa tähän elektroniin se irtoaa. Toki se irtoaa valokvantista, sekä U-235:sta ja U-238 samalla osumalla. Mutta nyt tulee mullistava muiden Nobelistien oivallussovellus. Kun tehdään seuraava laite: Suihkutetaan esim. kaasutettua uraania vähän samaan tyyliin, kuin TV- kuvaputkessa saadaan jokainen uraaniatomi altistumaan säädettävälle laservalolle. Tarkkuus tässä on keskeisintä. Koska U-235 ja U-238 pitävät h i e m a n eri tehoilla valenssielektronistaan kiinni syntyy näppärä laite. Aina se eroteltava uraani, jossa on hieman heikompi kyky pitää kiinni tästä valenssielektronistaan, menettää sen ionisoituen ja vain vahvemmin kiinni pitävissä atomeissa elektroni pysyy! Asian totaalinen vaikutus niinikään korostuu huikeasti myös plutoniumin isotooppirikastuksessa. Normaalista ydinjätteestä erotettava plutonium kun ei ole saatavissa puhtaaksi ydinpommiksi kovin helpolla. Jos ydinjäte ei ole nimenomaan Pu-tuotantoa varten tuotettu, se sisältää liikaa Pu-240:stä jonka ominaisuudet ovat pomminteolle todellista myrkkyä. Tässä törmäämme niinikään sama tilanteeseen kun esim. jo mainitussa U-235 ja U-238 erottelussa. Pu-239 ja Pu-240 kyetään erottamaan siis ylihienokuorirakennelaitteella myös ongelmitta. Pu-240:n erottaminen Pu-239:stä on isotooppirikastusoperaatio...Vielä vaikeampi kuin Uraanin rikastus. Erottumisen helpotusvaikutus on konkreettisesti maailmoja kaatava! Syntyy säteilyionisaatioero ja aineilla on tyystin eri sähköinen ominaisuutensa. Nyt ei tarvitse enää kuin kevyt staattinen poikkeuselektrodi, joka ohjaa suihkusta vain ne uraanit, jotka ovat ionisoituneet toiselle reitille, ja v o l a a! Yhtäkkiä meillä on salkkuluokan isotooppierotin, jolla uraani irtoaa mykistävän tehokkaasti! Keksintö on , kuten sanoin maailmalla jo "teoriassa" pitkään tunnettu. Kyseisten Nobelistien ideoista kokoon harsittu ja lienee maai lman vaarallisempiin keksintöihin ydinalalla kuuluva. Kuten ydinfysiikassa on tapana olla. Joten ei ole mikään ihme, että nimenomaan tällaisista ydinala ei halua nettimateriaalistaan lukea! Täällä ollaan esitetty varsin seikkaperäisesti sitä mekaniikkaa, jolla U-235 kyetään muuttamaan ongelmitta ydinpommiksi. Tätä kuitenkin tarvitaan liian raskaasti kannetavat 55kg erät ja kuoret päälle. Sen vuoksi ollaan satsattu jo pitkään tekniikkaan joka mahdollistaisi jalkaväen voimin kulkevan ydinaseen luomiseen. Tässä suuntauksessa on osoittautumassa keskeiseksi metodiksi nimenomaan helposti saatavat siviiliydinvoimaloiden jätteet. Samoja joita esim. Posiva haalii Olkiluotoon miljoonia kiloja. Niistä kun saisi varsin kevyesti liikkuvalla vain 10kg kriittisillä Pu-massoilla juuri tämän kriittisen kynnyksen alittavia "kotivarapommeja". Juuri niitä, jotka panevat ydinteollisuuden herrat vapisemaan tuotostensa kadottua ties mistä avolatosäilytyksistä ja pressukatoksistaan. Aina tähän asti on ollut selvää, että tuollainen keskimääräinen siviiliydinjäte on kohteena liian hankalasti Pu -239 tuotoksestaan eroteltavaa, koska Pu-240 isotooppi on ydinpommissa harmillinen ja ikävä neutronimyrkky ja estää räjähtämisen. Mutta nyt kun tämän "ylihienokuorirakennelaitteen" periaate leviää kulovalkeana pitkin maailman nettejä on aika panna autotalliin piiloutuva laitteisto todelliseen testiinsä. ja alkaa soveltamaan ionisaatiosysteemin todellista vaativinta sisäänajoprosessia. Laite lienee maailman ainoa, jolla kyetään ongelmitta irrottamaan niinikään Pu-239 ja räjähtämätön Pu-240 toisistaan.