Tietotori – Osallistu ja vaikuta | Keskustelualueet | Kaikki keskustelut

Kateutta merkitsevä sana on portugalin kielellä inveja, englanniksi envy. Ne tulevat latinan sanasta invidere, joka merkitsee samaa kuin ei haluta nähdä. Siis kateus ei merkitse halua saada sitä hyvää, mitä toisilla on, vaan sen sijaan halua tuhota se. Kateudessaan ihminen ei halua nähdä tai aistia mitään, mikä on hyvää, kaunista tai totuudellista. Hän ei halua iloa ja rikkautta. Hän ei halua nähdä mahdollisuuksia ja kehitystä. Hän ei halua hyväksyä rakkautta ja todellisuutta. Koska hän ei halua nähdä hyvää, hän reagoi yrittämällä estää ja tuhota sitä. Kateus on elämänasenne, joka kohdistuu kaikkeen, mikä on olemassa, sekä ulkoiseen maailmaan että omaan itseen, omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin. Ei se ole kateutta, että haluaa itselleen jotakin hyvää, minkä näkee toisella, ja ponnistelee saavuttaakseen sen. Kateus on estämistä ja tuhoamista. Kateellinen ei halua itselleen kadehtimaansa asiaa. Hän haluaa vain, ettei toisellakaan olisi mitään hyvää tai menestystä. Kuumeisesti toivotaan kaikkea olemassa olevaa nautintoa ja sijoitetaan kaikki omat ongelmat itsen ulkopuolelle.

Päivittäin havaitsemme sairaiden yksilöiden, erityisesti vakavimmin sairaiden, haluavan pilata sen, mitä toisilla on. Havaitsemme tämän erityisesti kaikkein vakavimmissa henkisissä, sosiaalisissa ja elimellisissä sairauksissa. Ei ole ainuttakaan sairasta henkilöä, joka ei olisi kateellinen. Ihmiskunnan suurin ongelma on kateuden ja inversion ongelma. Siksi ihmiskunta on lähellä loppuaan niin henkilökohtaista terveyttä ajatellen kuin taloudellisestikin.

Kateellinen saa mielihyvää tuhoavasta asenteestaan. Voisimme sanoa myös, että kateuden vuoksi ihminen arvostaa pahaa ja hylkii hyvää. Kateellinen ihminen ei kestä sitä, mikä on hyvää. Hän ei hyväksy kauneutta. Automaattisesti hän näkee hyvän ja kauniin jotenkin pahana elämälleen. Jonakin, mikä vahingoittaisi häntä. Esimerkiksi hyvin kateellinen ihminen näkee toisen onnen, toisen hyvän omana onnettomuutenaan. Mitä onnellisempi toinen on, sitä onnettomammaksi hän tulee. Siis kateus sinänsä aiheuttaa inversion tunteen. Se on vastenmielisyyttä hyviä, kauniita ja totuudellisia asioita kohtaan. Reaktiomme on olla haluamatta niitä. Kateuttaan ihminen havaitsee asiat nurinkurisina, invertoituneina, vastakohtana sille, mitä ne ovat. Kateus aiheuttaa tietoisuuden torjunnan, tiedostamattomuuden ihmisissä. Siis kateellisin ihminen on vieraantunein ihminen. Mitä vieraantuneempi hän on, siis poissa todellisuudesta, sitä kateellisempi hän on. Siis kyse ei ole alitajunnasta, kuten virheellisesti on määritelty. Ihmisestä tulee tiedostamaton tahtonsa vuoksi, tämän kateuden vuoksi, joka on hänen elämänsä pohjavire.

Kateuden voisi ehkä nähdä seuraavalla tavalla. Ihmisen elämä ei ole hänen omansa. Ihmiset haluavat organisoida toisenlaisen elämän. Eikä siinä positiivinen ajettelu riitä, koska ihminen ei halua luoda uutta. Ihmiset luulevat, että ajattelemalla positiivisesti he ovat hyviä. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Ihmiskunnalla on tämä ajatus: hyvä ihminen on sellainen, joka ajattelee hyviä juttuja. Ei! Hyvä ihminen on sellainen, joka toimii hyvin, joka tekee hyviä asioita. Ihminen, joka ei tee hyvää, ei ole koskaan hyvyydessä, koska jokainen ihminen tietää vain sen mukaisesti, mitä hän itse on. Jos hän on kateellinen, miten hän voisi tietää mitään ihmisestä, joka ei ole kateellinen?

”Se on miltei kaiken inhimillisen pyrkimyksen perimmäinen maali; sillä on epäsuotuisa vaikutus useimpiin tärkeisiin asioihin, se keskeyttää yhtä mittaa mitä vakavimmat hankkeet ja joskus sekoittaa jopa suurimpienkin henkien mielen. Se ei epäröi tunkeutua röyhkeästi sisään ja häiritä valtiomiesten neuvotteluja ja oppineiden tutkimuksia. Se tietää, miten se saa junailluksi rakkauskirjeensä ja sormuksensa jopa ministereitten päiväohjelmaan ja filosofisten käsikirjoitusten väliin. Joka päivä se keittää kokoon pahimpia ja sotkuisimpia riitoja ja kiistoja, tuhoaa arvokkaita ihmissuhteita ja katkaisee vahvimmat siteet.” (Robert Kebbe)

Kateus merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta (Schalin 1986). Kateus nähdään vältettävänä, paheksuttavana, pelottavana ja tuhoavana (Maijala 1997). Nykysuomen sanakirjan (1966) mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on. Kateuden synonyymeinä voidaan pitää pahansuopuutta, vihaa, tuskaa, ärtymystä, toisen oman haluamista ja himoa (Berke 1991, Vähäsaari 1992). Vähäsaaren (1992) mukaan kateus on luonnollista, vaikka keskeistä on, kuinka ihminen ilmaisee ja käsittelee sitä. Kateus kertoo ihmisen tulevaisuuden haaveista ja tavoitteista. Kateus rinnastetaan toisinaan mustasukkaisuuteen. Kateutta koetaan kuitenkin toisen omasta, mutta mustasukkaisuus on pelkoa menettää oma. (Foster 1972, Walcot 1978, Friday 1987.)

Kateuden vastakäsitteinä Raamatun (Gal. 5:22) mukaan voidaan pitää rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, sävyisyyttä ja itsensähillitsemistä. Pitkämielisyys, ystävällisyys ja hyvyys liittyvät ihmissuhteisiin, kun taas uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen suhteessa itseen (Hirsjärvi 1985). Näillä käsitteillä voidaan kuvata hyveellistä elämää, joka Platonin mukaan edellyttää tasapainoa sielun eri osien kanssa (Saarinen 1994). Aidon ilon kokemista toisen hyvästä voidaan pitää kateuden vastakäsitteenä (Alberoni 1991), koska kateuteen liittyy pahansuopuuden tunne toisen hyvän onnen vuoksi. Berken (1991) mukaan kateuden vastakäsitteitä ovat kiitollisuus, anteliaisuus ja myötätunto, kun taas Maijala ym. (2000) nimeävät myötätunnon sijaan onnellisuuden.

Kateutta esiintyy yksilöiden, ryhmien, yhteisöjen ja jopa kansojen välillä. Yksilöiden väliseen kateuteen liittyvät kohteet, joita toisella koetaan olevan enemmän tai paremmin kuin itsellä (Foster 1972). Kateellinen vertaa itseään ja havaitsee huonommuutta, joka häiritsee hänen omaa sosiaalista elämäänsä (Schalin 1986). Ryhmien välillä esiintyvää epäoikeudenmukaisuutta on osoitettu olevan esimerkiksi naisten ja miesten välillä (Williams 1995). Yhteisöjen välistä kateutta kuvaavat nuorison alakultturien väliset erimielisyydet. Kansojen välinen kateus Ruotsi - Suomi -urheilutapahtumissa on kaikille selviö. (Vähäsaari 1992.) Yhteisöllisessä tarkastelussa merkittävää on, aiheuttaako kateus myönteistä kateutta, jolloin kadehditun asemaan pyrkiminen saattaa edesauttaa yksilön kehittymistä (Marsala 1998). Antiikin Kreikan uskomuksessa jumalat olivat kateellisia ihmisille, joilla oli valtaa tai onnea. Tämän vuoksi varottiin toisen kehumista ja kiittämistä.

Kateudelle on ominaista, että se liittyy vertaisten väliseen hyvän olemassaoloon ja omistamiseen, jolloin myös aika, paikka ja maine ovat lähellä kadehtijaa (Walcot 1978). Kateutta voidaan kuvata myös jännitystilana ja vihamielisenä reaktiona kateutta aiheuttavaan tunteeseen, jolloin se ei ole yhteydessä todelliseen tapahtumaan tai suhteessa siihen. Tällä tarkoitetaan sitä, että ihminen tuntee kateutta, vaikka siihen liittyvä asia selvitetään ja keskustellaan. (Berke 1991.) Kateuden tunne on tuskallisin suhteessa läheiseen kadehdittavaan (Friday 1987, Klein 1994). Merkittävää on, että kateuden tunne ei synny aina silloin, kun joku toinen omistaa jotain sellaista, mitä itsellä ei ole (Foster 1972). Kantin mukaan kateuden ilmenismuodot tekevät siitä hirvittävän paheen, intohimon, joka kiusaa kadehtijaa ja tuhoaa toisen onnen. Hänen mukaansa kateus on synnynnäinen, tuhoon yllyttävä, elämänvastainen voima, jonka vastakohtana on rakkaus. (Berke 1991.)

Freudin (1982) mukaan kateus syntyy, kun ihminen vertaa itseään toiseen ihmiseen ja haluaa saada jotain sellaista, mitä toisella on. Freud käsitteli peniskateutta 1900-luvun alussa ja oli sitä mieltä, että naiset tuntevat huonommuutta, koska heiltä puuttuu penis. Ensimmäiset kateuden kokemukset syntyvät sisarusten välisissä vertailuissa. Kleinin (1994) mukaan kateus ilmenee ensi kerran vastasyntyneen imiessä äitinsä rintaa. Äidillä on tuolloin valta suhteessa lapseensa. Vastasyntyneen kateuden kokemus on voimakas, jos äidin huolehdinta on välinpitämätöntä. Vastasyntyneen ahneuden tunne on varhaisin tunne, jonka sanotaan johtavan kateuteen. Syyllisyyden, sovituksen ja kiitollisuuden kautta vastasyntynyt selviytyy kateudestaan. Tällöin hän huomaa, että ei voi toivoa äidin tuhoa, koska äidin rinta on hyvä. Hän hymyilee äidilleen, sovittelee ja tuntee lopuksi kiitollisuutta saadesssaan maitoa ja hellyyttä. (Friday 1987.)

Kohdun sanotaan puolestaan uhkaavan miehisyyttä, koska kohtu tai nainen vaatii enemmän kuin mies pystyy tarjoamaan (Berke 1991). Scheler (1961) väittää, että nainen on kostonhimoisempi ja kaunaisempi kuin mies, koska naiset jatkuvasti kilpailevat miehen suosiosta, ovat kehittymättömämpiä ja passiivisia. Tähän liittyy mm. vanhapiika-ilmiö. Tällöin nainen tukahduttaa seksuaalisuuden tarpeensa ja tämä vaikuttaa kaunan tunteen kehittymiseen. Toisaalta myös sukupuoleen, rotuun, luokkaan, kieleen, kansallisuuteen ja kulttuuriin liittyvissä uskomuksissa ja käsityksissä on edelleen naisen asemaa horjuttavia tekijöitä (Phillips 1998). Naista pidetään vähemmän arvokkaana kuin miestä esim. aasialaisessa yhteiskunnassa (Leininger 1994), ja värillinen nainen valkoisten joukossa saattaa saada huonompaa kohtelua asiakkaana (Phillips 1998).

Kateuden sanotaan myös liittyvän itsetuntoon. Itsetunnolla tarkoitetaan jäsentynyttä käsitystä omasta olemassaolosta sekä yksilön ja ympäristön välisen suhteen tasapainoa. Itsetuntonsa vahvistamiseksi ihminen arvioi ja vertaa itseään, tavoitteitaan ja odotuksiaan ympäristön odotuksiin. Itsetunnon vahvuuden sanotaan vaikuttavan kateudesta aiheutuvasta ahdistuksesta selviämiseen. (Schoeck 1969, Metsä-Simola 1986, Tukiainen 2001.) Kun ihmisen mielenkiinto kohdistuu liikaa itseen, puhutaan narsismista. Kateudessa ja narsismissa on samankaltaisia piirteitä, koska molemmissa ihminen tunnistaa itsessään voittamattomana alemmuuden ja riittämättömyyden tunteet. Narsistiselta ihmiseltä puuttuu terve itsekunnioitus, koska hän yliarvioi omia kykyjään. (Berke 1991.)

Fosterin (1972) ja Alberonin (1993) mukaan kateutta esiintyy jokaisessa yhteisössä. Eri kulttureissa on tunnistettavissa neljä yhteistä toimintatapaa, joita käytetään sekä oman että toisen kateuden pelon vuoksi. Nämä toimintatavat ovat kätkeminen, kieltäminen, symbolinen jakaminen ja todellinen jakaminen. Kätkeminen on yleensä ensimmäinen keino, jolla kateuden kohteena olemista pyritään välttämään. Seuraavaksi pyritään kieltämään aihe kateudelta, esimerkiksi oman itsensä halventamisella tai väheksymisellä. Jos tämäkään ei onnistu, kateuden kohde voidaan jakaa symbolisesti tai aidosti. Symbolista jakamista ovat syntymäpäivävieraille annettavat pienet lahjat tai kuoleman jälkeisen elämän tasa-arvoisuus. Konkreettista jakamista on esimerkiksi hyväntekeväisyys. (Foster 1972, Berke 1991.) Kristinuskon mukaan kateus sai alkunsa Eevan ja Aatamin syntiinlankeamuksesta, jolloin saatana houkutteli Eevan syömään kielletyn puun hedelmiä (Raamattu, I Moos 3: 2–13). Kristinuskon mukaan ihminen on toiminnassaan vastuullinen Jumalalle, mutta ihmisen järki ei riitä korkeimman totuuden saavuttamiseen, koska tiedon lisääntyessä kasvavat myös ongelmat. Kristilliset hyveet ilmenevät kuitenkin suhteessa Jumalaan, toisiin ihmisiin ja itseen. (Hirsjärvi 1985.) Länsimaisissa kulttureissa on ominaista, että kateuden tunteesta ei keskustella (Foster 1972). Suomalaisuuteen liitetään kateus, koska yhteiskunnassa vallitsee niukkuus ja puute elinolosuhteissa. Tämä saattaa aiheuttaa toisen oman tavoittelua. (Achte 1980, Vähäsaari 1992.). (Eija Heikkinen: Malli terveysalan käytännössä ja koulutuksessa ilmenevästä kateudesta ,Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos, Oulun yliopisto)

Schoeckin mukaan kadehtija ei halua minkäänlaista sosiaalista suhdetta kademielensä kohteeseen. Hän ei itse asiassa oikeasti edes halua kadehtimiaan asioita. Hän haluaa kateutensa kohteen tulevan ryöstetyksi, nöyryytetyksi ja loukatuksi mutta ei oikeastaan mieti, miten saisi haluamansa esineet tai ominaisuudet itselleen. Vanhan määritelmän mukaan kateutta on amerikkalaista ja venäläistä. Kademielinen venäläinen tuhoaa rikkaan varallisuuden. Amerikkalainen puolestaan työskentelee vimmatusti saavuttaakseen rikkaan elintason. Todellisuudessa yhteiskunnallisen aseman paraneminen ei suinkaan poista kateutta. Kateus on oleellinen osa politiikkaa. Tutkimusten mukaan ihmiset ovat yleensä tyytyväisempiä niihin poliitikkoihin, jotka lupaavat ottaa muilta pois kuin niihin, jotka lupaavat antaa heille itselleen jotakin. Psykoanalyytikot ovat pitkään tienneet, että yksi tärkeimmistä poliittisista tunneaseista on kateus. Vasemmistolaiset poliitikot vetoavat yleensä ihmisten kateuteen. Oikeistolaiset taas maalailevat uhkakuvia toisten kateudesta. Heille kateus näyttäytyy myös yhteiskunnallisissa järjestelmissä, kuten progressiivisessa tuloverossa. Kateus on kuitenkin yleisesti paheksuttu tunne, jota ei haluta nähdä itsessä tai muissa. Kenellekään ei pälkähdä päähän sanoa toiselle ”älä tee toin, minä tulen kateelliseksi”. Oikea tapa vedota kateellisuuteen on tehdä se niin, ettei ihminen huomaa kadehtivansa.

Kateus on tarttuvaa sekä yksilö että yhteisötasolla. "Taudin" kurissapitämiseksi esimerkiksi johtajuuden tulisi pyrkiä avoimeen, rakentavaan vuorovaikutukseen ja tiedon jakamiseen. Heikko johtaja voi sijoittaa oman kateutensa pirstomaan työyhteisöä, otteen asiallisenkin palautteen vain kateuden ilmaisuna. Lisäksi hän saattaa olla kateellinen kyvykkäille alaisilleen ja sabotoida heidän mahdollisuuksiaan.

Avoin työyhteisö on valmiimpi tarttumaan rakentavasti ristiriitoihinsa ja löytämään niihin syvällisiä ratkaisuja kuin sulkeutunut ja epäluuloisen ilmapiirin vallassa elävät ihmiset. Usein ei ongelmana olekaan kateus, vaan kuviteltu kateuden pelko, jolla on samat seuraukset. Tilanteet vaativat vahvoja johtajia rohkaisijoiksi, koska kateus luo vahvan riippuvuuskulttuurin (heikko itsetunto luo riippuvuutta) ja siihen liittyvän avuttomuuden.

Yhteiskunnallisesti kateus on hyödyllistä niin kauan kuin kadehtija ja kadehdittu kokevat kuuluvansa samaan yhteiskuntaan. Vaaralliseksi se käy silloin, kun kadehtijat ja kademielen kohteen eristäytyvät erillisiin ryhmiin. Nykyajan psykiatrit eivät silti ole niinkään huolestuneita kateudesta vaan sen yhtä ilkeästä sisarpuolesta, mustasukkaisuudesta. Vainoharhainen mustasukkaisuus on miesten tauti.

Juuri miehet pelkäävät omaa riittämättömyyttään ja haluavat sen vuoksi omistaa naisensa parisuhteessa. Toisin kuin kateus, mustasukkaisuus on useimmin enemmänkin kuin pelkkä tunne. Se useammin johtaa toimintaan. Othellon syndroomasta kärsivät miehet pahoinpitelevät ja jopa tappavat. Mustasukkaisuus ei ole yltänyt syntien seitsemän kärkeen, mutta kukaan ei voi väittää, etteikö se olisi kuolemaksi. Kateus on minän puolustusmekanismi heikon itsearvostuksen tueksi. Kateus on homeenvihreää "vihreä kateudesta", pakahduttavan halkaisevaa "halkeaa kateudesta", ytimiä kalvavaa "kateus kalvaa" ja tuhoavaa "kateus vie kalatkin vedestä".

Kateus merkitsee itsessä koettavaa puutetta suhteessa toiseen, ollen psykologinen puutostauti ja mielenköyhyyden sisar. Kateus on viimekädessä itsetunto-ongelma, aiheuttaen toisen paremmuuden ja menestyksen johdosta vihan sekä harminsekaisen epäsuopeuden tunnetta, kademieltä. Tällä yritetään suojella haavoittuvaa itsetuntoa, joten kateus on puolustusmekanismi, jolla ihminen varjelee minuutensa eheyttä. Tällöin omat viat, puutteet sekä halut projisoidaan toiseen ihmiseen ja vaikeasti saavutettavilta asioilta kielletään niiden arvo. Kateellinen moralisoi peittääkseen omia intohimojaan.

Negatiivisesti kateellinen on usein myös itsekäs, ahne ja omistushaluinen, ideoiden varastelija, juoruileva sekä tunkeilevan utelias. Tällöin uteliaisuus (vahingoittamis-, ei kehittämismielessä) imee itseensä yhtenään kateuden aiheita, kasvattaen uteliaisuutta yhä kiihtyvällä vauhdilla, uteliaisuudennälän kasvaessa vähitellen sairaalloiseksi. Terve uteliaisuus taasen on ihmisluonnon alkuperäinen ominaisuus, seuraus ihmetyksestä, eli aidosta kiinnostuksesta asioihin ja olioihin, kuten lapsilla. Kateus viettymystunteena on usein tiedostamaton

Koska kateus näyttää olevan tuhoisa ja tuskallinen tunne, niin miksi emme pyrkisi siitä kokonaan eroon? Ensinnäkin kateus on yksi perustunteistamme, emmekä voi päästä tunteistamme eroon. Vaikka moni yrittää työntää kateelliset ajatukset pois mielestään heti ne huomatessaan, ei tämä kateuteen auta. Sigmund Freudin ensimmäisiä havaintoja oli, että vaikka tunne työnnetään pois tietoisuudesta, se jää edelleen elämään purkautuen vain uudella tavalla.

Toiseksi kateus liittyy yksilön etujen puolustamiseen, eikä yksilö voi yksinkertaisesti tulla toisten ihmisten parissa toimeen, ilman että hän puolustaa aktiivisesti omia etujaan. Kateus ja aggressiot ovat välttämätön osa ihmistä, ja ilman niiden esiintuomista elämä ei onnistu ilman ongelmallista eristäytyvää vetäytymistä omaan yksityiseen sisäiseen maailmaan. Vaikka rasittunut ihminen haaveileekin ikuisesti kestävästä rauhan ja sopusoinnun tilasta, niin todellisuudessa elämä on riitelyä syntymästä viimeisiin hengenvetoihin asti. Elämä on riitojen ja riitelyyn kyllästymisen ja hetkittäisen sopimisen ja yhteenkuuluvuuden tunteen aaltoliikettä.

Lapsuudessa sisarusten välinen kateus on useimmiten herkkä paikka. Mutta ajatellaan, jos joku vanhempi haluaisi kasvattaa lapsensa kateudesta vapaaksi. Tällöin hänen pitäisi aina näkyvästi suosia toista lasta, ostaa hänelle jäätelö ja jättää toinen ilman, tai antaa toiselle enemmän huomiota ja rakkautta niin, että toinen sen selvästi huomaa. Oppisiko kaltoin kohdeltu lapsi sietämään paremmin eriarvoista kohtelua ja oppisiko hän unohtamaan kadehtimisen aikuisiässä. Samanlainen kasvatusmenetelmä voitaisiin ottaa käyttöön myös koululaitoksessa. Koulu-uran alkaessa lapset jaettaisiin kahteen ryhmään, josta toinen ryhmä saisi parempaa kouluruokaa ja muita herkkuja toisen ryhmän joutuessa tyytymään puuroon ja muihin perinneruokiin. Paremmalle ryhmälle järjestettäisiin hienommat tietokoneet, valoisammat luokat uusine sisustuksineen ja desing-pulpetteineen. Lapset tietenkin kärsisivät huonommasta asemastaan koulun aikana, mutta myöhemmässä elämässä heille olisi hyötyä siitä, ettei heidän tarvitsisi kadehtia toisia.

Tästä olisi hyötyä työelämässä, sillä esimiesten ajasta ja energiasta menee huomattava aika työn järjestelemiseksi siten, että kaikki alaiset tekevät tarkalleen tai ainakin suunnilleen yhtä paljon työtä ja saavat samanlaisia etuja. Nykyisin varma keino herättää vakavia ristiriitoja työpaikalla on kuormittaa muutamia työntekijöitä hiostavalla määrällä työtä, toisten saadessa jutella keskenään ja viettää työaikaa leppoisasti. Esimiehen tärkeimpiin ominaisuuksiin katsotaan kuuluvan tasapuolisuuden ja sen, ettei hän valikoi itselleen ketään suosikkeja.

Usein ryhmä pitää kateuden kautta huolen siitä, ettei kukaan sen jäsenistä ala polkemaan muita. Jos jalkapallojoukkueessa on tosi hyvä pelaaja, hänelle suodaan erivapauksia ja oikeuksia, ja pelitilanteessa hänen tulee terveellä tavalla osoittaa itsekkyyttä, jotta hänen pelitaitonsa koituisivat parhaalla tavalla koko joukkueen eduksi. Mutta jos huippupelaaja alkaa kukkoilla liikaa ja nostaa itsensä liian korkealle jalustalle ja hän luulee olevansa joku Elvis, niin yleensä porukka pudottaa hänet alas hyvin nopeasti. Tällainen ryhmän kurissapito on tarpeellista, sillä omanarvontunnon nousulle ei yksilöllä ole automaattista rajoitinta, vaan oma arvo opitaan arvioimaan elämän pudotusten ja kolhujen kautta.

Kateudesta sanotaan sen usein kietoutuvan moralismin kaapuun. Tämä on kuitenkin kaksipiippuinen kysymys, sillä eroa kateuteen perustuvan moralismin ja todellisen oikeutetun etujen puolustamisen välillä on vaikea ellei mahdoton tehdä. Jos naiset vaativat samaa palkkaa kuin miehet, onko kyseessä kateuden ilmaus vai oikeutettu vaatimus. Entä alue-politiikka. Jos omassa kunnassa työttömyys hipoo 20 prosenttia, niin eikö vaatimukset tukitoimista omalle alueelle ole vain kateutta pääkaupunkiseutua kohtaan, jolla näyttää menevän paremmin vaikka työttömien absoluuttinen lukumäärä siellä onkin suurempi. Kun eläkeläiset vaativat samaa veronpidätysprosenttia kuin työssäkäyvät, onko kyse oikeutetusta vaatimuksesta vai silkasta kateudesta.

Kateus ja agressiivisuus liittyvät kiinteästi omien etujen puolustamiseen, ja jokaisen meistä tulee puolustaa omia etujaan. Omaa aggressiivisuutta on turha koettaa kieltää tai tukahduttaa, sillä terve psyykkinen toiminta edellyttää ihmiseltä tervettä ärhäkkyyttä. Omia oikeuksia on aina oltava valmis puolustamaan ja varpaille tallojat on asetettava omalle paikalleen. Aina tämä ei ole helppoa, ja joustava ja sujuva aggression käyttö onkin taitolaji.

Kateutta kritisoinut Terho Pursianen kertoo esimerkin lapsuudestaan, joka mielestäni hyvin kuvaa omien etujen puolustamisen vaikeuksia. Viisilapsisen perheen lapsena sain tottua elämään ilman ylellisyyksiä. Monet lapset söivät paljon enemmän herkkuja (mm Riks-Raks -keksejä, jotka olisivat minulle maistuneet) kuin minä. Kasvatuksen juurruttama kunnia-asiani oli kuitenkin , etten koskaan mankunut toisilta mitään.

Kerran karkasin kotoa. Minulla oli viisikymmentä markkaa rahaa. Sämpylät maksoivat silloin neljä markkaa kappaleelta. Ajattelin tulevani yli kymmenellä sämpylällä vaikka kuinka kauan toimeen. Paras kaverini kuuli, että minulla oli viisikymmentä markkaa rahaa. Hänen teki kovasti mieli possumunkkia. Siihen aikaan se maksoi kaksikymmentä markkaa. Kaverin pyyntö oli julma, mutta vaikeahan minun oli katsoa sitä, kuinka paljon hänen teki mieli possumunkkia. kun hän oli kärttänyt aikansa, ostin hänelle possumunkin, vaikka hänellä oli lämmin koti, johon mennä syömään. Vaikka ostinkin munkin, en voinut olla kokematta loukkausta sydänjuurissani. Ajattelin, ettei koskaan pitäisi näyttää toiselle, mitä itsellä on. Kell' onni on , se onnen kätkeköön.

Missä määrin kateus ja suuret tuloerot ovat rikollisuuden syy? Johtavatko suuret tuloerot väistämättä rikollisuuteen? Täytyykö tuloerojen vapaa kasvu estää yhteiskuntarauhan takaamiseksi? Onko tuloeroja tasaava verotus välttämättömyys liiallisen kateuden eliminoimiseksi? Kateudesta kärsijän täytyy käydä läpi prosessi, jossa hän vertaa itseään menestyjiin, joutuu kasvotuksin oman rajallisuutensa ja kyvyttömyytensä kanssa ja hänen täytyy nöyrtyä tunnustamaan tappionsa kilpailussa.

Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Kateuden kavaluus yhteiskunnassa