Veikko Simpanen kirjoittaa:
Eläkepommin sijasta pidän uhkaavana sitä, löytyykö poliittisilta päättäjiltämme ja heidät valitsevilta kansalaisilta riittävvää solidaarisuutta kansalaisten tarvitseman terveydenhoidon ja ikäihmisten tarvitseman hoivan rahoittamiseen.
Totta on, että lama oli monen tekijän summa. Myös niiden poliittisten virheiden, joista kukaan ei kantanut vastuuta.
Minua huolestuttaa sama asia kuin Veikkoa. On ikävää, kun virallisten tiedotuskanavien kautta kuulee, ettei maalla ole varaa sekä eläkeläisiin että työttömiin. Silti maalla on varaa ylisuureen virkamieskuntaan, EU:n nettomaksuihin, ”umtseihin”, Kiinaan investoivien yritysten avustamiseen, puoluetukiin sekä Suomessa että EU:n tasolla, eduskunnan lisärakennuksiin, kansanedustajien palkkoihin, matkakorvauksiin…
Mielestäni julkisen sektorin tulisi suorittaa jonkinlainen priorisointi, jossa se katsoisi, mitkä ovat ne palvelut, joihin rahojen on riitettävä ja joiden saatavuus turvataan kansalaisille aina joko ostopalveluina tai julkisen sektorin omana tuotantona ja mistä voidaan luopua, kun resurssit pienenevät.
Priorisoinnin kärkisijoille pitäisi ilman muuta kuulua niin vanhusten, lasten kuin muidenkin hoivaa tarvitsevien tarpeista lähtevät riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Suurille yrityksille ja yleensä talouselämälle ohjattava tuki jäisi näissä asioissa kauaksi muiden palvelujen jälkeen, suurin piirtein samaan sarjaan kuin puoluetuki tai olympiastadionin uusi katto.
|