Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Alkoholi ja eduskunta 2


	Alkoholi ja eduskunta Ministeri Eero Heinäluoma piti hallituksen vastauspuheenvuoron alkoholia koskeneeseen välikysymykseen. Täytyy kyllä Eero sanoa, että Sinulla oli huono puheenkirjoittaja. Kyllä minusta haittatilanne on niin vakava, että puheen painopisteen olisi pitänyt olla niissä, ei hallituksen saavutuksissa. Tosiasiaksi kuitenkin jää että haitat ovat kasvaneet nykyhallituksen aikana eniten koko Suomen historiassa. Se edellyttäisi näyttäviä, vaikuttavia ja vakuuttavia toimenpiteitä. Veron nosto ei riitä. SDP:n ryhmäpuheenvuoron pitänyt Sirpa Paatero oli oikeilla linjoilla puhuessaan ehkäisevästä päihdetyöstä. Hän kuitenkin vaati vain raittiuslain uudistamista. Koko useammasta laista koostuva keskustelematon kokonaisuus ja organisaatio pitäisi ottaa tarkasteluun. Yleensä eduskunnan puheissa puhuttiin lillukanvarsista. Ainoa, jolla oli jotain kokonaisnäkemystä, oli espoolaisedustaja Seppo Särkiniemi (kesk). Demarin mukaan Heinäluoman puheessa luki seuraavaa: ”Voimme edelleen rajoittaa alkoholin myyntiaikoja ja paikkoja… voimme rajata anniskelupaikkojen määrää”. Kumpana aikana on enemmän epäkohtia: ravintoloissa klo 02-04 vai kaupoissa aamulla klo 07-09, kun useimmat kaupat ovat kiinni? Suurkuluttajat kyllä juovat väkevämpiä juomia, kiitos hallituksen hinnanalennusten. Nykyinen laki ei salli myynti- ja anniskelupaikkojen rajoituksia, tarveharkintaa, siitä on oikein Korkeimman hallinto-oikeuden päätös. Puheenkirjoittajan olisi tullut tietää tämä. Jos paikkojen määrää halutaan rajoittaa, miksi se ei ollut mukana eduskunnan käsittelyssä olevassa alkoholilain ”näpertelypaketissa”. Kaupungeissa pahin alkoholihaitta on lähiöiden alkoholisoituminen. Siihenkin puuttuminen edellyttäisi lain muutosta. Samoin se, että kunnat tai asukkaat voisivat oikeasti vaikuttaa lähiöidensä alkoholihaittoihin. ”Voimme….lisätä anniskelun valvontaa”. Anniskelu on kokonaiskulutuksesta vain runsaat 10 %. Keskioluen vähittäismyynti melkein puolet. Kaikkien tutkimusten mukaan yli puolet alaikäisistä pystyy ostamaan alkoholia maitokaupoista. Jos jotain valvontaa lisätään, se olisi kyllä vähittäismyynti. Alaikäiset eivät ravintoloista alkoholia samassa mitassa kuin maitokaupoista. Maasta puuttuu alkoholinvalvontaa koordinoiva viranomainen. Sellainen kyllä asetuksen mukaan pitäisi olla. Myös valtiontalouden tarkastusvirasto on kiinnittänyt asiaan huomiota. Tuotevalvontakeskuksen alkoholihallinto tekee Valtiovarainministeriön töitä, käy läpi ravintoloiden verotusta. Vero-ongelmia on n. 1-2 %:ssa ravintoloita. Onko tämä tehokasta alkoholihaittojen torjuntaa? Demarin jutun otsikko oli: Hallitus torjuu viinapirua asennemuutoksella. Sitä on kyllä yritetty kohta 100 vuotta ja haitat sen kun kasvaa. Väitteelle ei edelleenkään löydy riittävää tutkimusnäyttöä. ”Valistus”-sanan käyttö on vastuunpakoilua. Hallitus puhuu myös ennaltaehkäisystä. Se järjestelmä on levällään kuin Jokisen eväät. Kaikki järjestelmään kuuluvat eivät edes tunnusta kuuluvansa siihen ja kieltäytyvät yhteistyöstä. Myös lainsäädäntö on todella hajallaan ja haittaa viranomaisyhteistyötä. Yritän edellä osoittaa, että hallituksella olisi kyllä keinoja vaikuttaa haittatilanteeseen, mutta uskallus puuttui. Ja vastuuministerin uskottavuus. ”Näpertelypaketti” Analysoidaanpa hallituksen ”näpertelypakettia”. Vaikuttavin keino vähentää nuorten alkoholihaittoja on lopettaa oluen alemyyntiin. Miten takseilla tai apteekeilla on hintarajoitteet, jos niiden asettaminen ei olisi mahdollista? Kyse on enemmänkin tahdosta. Nyt hallituksen esitys vaikuttaa tasan päinvastoin kuin tarkoitus oli. Alennuksessa olevien Mäyräkoiran olutta pitää myydä myös samaan alennettuun hintaan pullottain. Nuorillahan ei usein ole varaa koko mäyräkoiraan. Markettien halpamyynti jatkuu, ja olut halpenee nuorille entisestään. Toinen asiantuntemattomuudesta aiheutuva moka on, että olutta pitää myydä vähintään 2 kuukautta alennuksella, että sitä saa mainostaa. Nykyään aletarjoukset ovat paljon lyhyempiä. Alekampanjat pitenevät moninkertaisiksi. Järkevintä on myydä olutta jatkossa koko ajan sisäänvetotuotteena alehintaan. Silloin sen voi säilyttää joka kotiin jaettavissa mainoksissakin. Jos varoitustarroilla on ennaltaehkäisevä tarkoitus, eikö olisi järkevintä laittaa ne mainoksiin, joiden perusteella ostopäätös tehdään? Kun varoitus lukee pullon kyljestä, on se aika myöhäinen vaihe, kun suomalainen ei yleensä jätä pulloa vajaaksi. Juhani Hakala Espoo