Tietotori – Osallistu ja vaikuta | Keskustelualueet | Kaikki keskustelut

Minua on epäilty boheemiksi porvariksi ja todettu, että sopisin imagollisesti hyvin kokoomukseen. Pitäisikö siis huolestua? Kokoomuslaisen imartelijani mielestä se ei kuulemma haittaa ollenkaan, että olen arvomaailmaltani umpidemari. SDP:n jäsenenäkin olen ollut jo tasan 20 vuotta.

Kokoomuksessa tärkeintä on se miltä asiat näyttävät ulospäin. Monenkirjavaa saa olla, kunhan sillä saa ääniä ja sympatiaa. Vaaleissa monet kokoomuslaiset löysivätkin itsestään pienen demarin. Sillä kokoomus jopa voitti vaalit.

Siksi kaikista kummallisin johtopäätös SDP:ssä olisi lähteä pyrkimään kokoomuksen suuntaan. Se olisi yhtä tuhoon tuomittu yritys kuin Suomen taannoiset vaateteollisuuden vientiponnistelut. Suomalaiset vaateyritykset hakkasivat vuosia päätään seinään yrittäen leikkiä ulkopuolisena eurooppalaista ja päästä ”piireihin”. Kukaan ei kuitenkaan halunnut ostaa muiden ideoiden jälkijättöisiä kopioita.

Suomalaisille vaatefirmoille menestystä on alkanut tulla vasta tunnustamalla reilusti omat vahvuudet, jotka ovat erilaisia kuin naapureilla. Sekä ymmärtämällä, ettemme ole ulkopuolisia, vaan osa samaa maailmaa kuin muutkin. Yht´äkkiä Suomi-outous myy ja meidän tuotteemme ovat kysyttyjä.

Sama koskee SDP:tä. Meidän pitää löytää oman aatteemme vahvuudet ja ajanmukainen sovellutus tähän päivään eikä lähteä miellyttämään muita lainavaatteissa. Ei puolueiden olemassaolon tarkoitus ole voittaa vaaleja ja kerätä ääniä, vaan tarjota ratkaisumalleja ihmisten ongelmiin. Äänestäjät ja vaalitulokset tulevat sen seurauksena, että resepti toimii ja olemme osanneet lukea ajan merkkejä oikein.

SDP:n ei siis pidä lähteä merta edemmäs kalaan. Vaikka aatteemme on sata vuotta vanha, sen perusajatukset eivät ole vanhentuneet mihinkään. Monet yhteiskunnalliset ongelmat tiivistyvät edelleen työhön ja siihen, että ihmiset ovat jääneet markkinoiden jalkoihin. On siis selvää, että työväenpuoluetta tarvitaan. Osana kansainvälistä työväenliikettä SDP:n on haettava ratkaisuja näihin kysymyksiin globaalisti.

Yhteiskunnan arvomaailma on koventunut ja se rasittaa henkisesti yhä laajempia ihmisjoukkoja - myös ihan tavallisia keskiluokkaan kuuluvia työtätekeviä kansalaisia. Siis niitä, joita kaikki haluavat äänestäjikseen. Työläisen käsite on laajentunut jo aikapäiviä sitten valkokaulusväen ja itsensä työllistäjien suuntaan.

Erityisen paljon palveluvaltaisia työpaikkoja sekä toimihenkilötyöntekijöitä löytyy Uudeltamaalta. Uudeltamaalta löytyy myös keskimääräistä nuoremmat ja koulutetummat äänestäjät sekä valtavasti lapsiperheitä.

Vaaleissa meiltä puuttui kunnon kontakti tähän laajaan ikäisteni pääkaupunkiseutulaisten äänestäjien joukkoon. Eivät he tule työväentaloille ja soppatykeille, vaan he katsovat televisiosta, lehdistä ja internetistä, miltä eri puolueiden sanoma näyttää. Valitettavan usein tämä katsominen jää aika pinnalliselle tasolle ja siinä mediallakin on oma roolinsa.

Toisaalta meillä ei ollut myöskään riittävästi tarjottavaa näille ihmisille. Asumisen hinta on jatkanut nousuaan, pätkätyöt ja työelämän turvattomuus on lisääntynyt, koulujen, päivähoidon ja terveydenhoidon resursseista käydään jatkuvaa kamppailua eikä julkisen sektorin 80 prosenttisesti naisista koostuville työpaikoille tahdo löytyä riittävästi tekijöitä. Syynä tähän ovat hankalat työolot ja elinkustannuksiin nähden alhainen palkkaus tällä seudulla.

Kokoomuksen hymykampanja puri näissä vaaleissa meitä paremmin. Uudellamaalla Kokoomus on vahva ja Keskusta on heikko, joten SDP oli se roskatynnyri, jonka niskaan kaikki maailman ongelmat kaadettiin. Meitä ehdokkaita on tietenkin syytetty latteiksi ja tylsiksi, mutta kyse oli laajemmasta tympääntymisestä ja vaihtelunhalusta.

Kokoomuksella oli vaaleissa valtava into ja näyttämisen halu, kun meidän riveissämme uskottiin liiaksi siihen, että asiat hoituvat omalla painollaan.

SDP:n omaa sisäistä keskustelua tarvitaan, jotta voisimme uudistua ja päivittyä tähän päivään. Olemme olleet pitkään hallitusvastuussa ja oma sisäinen maailmamme on käpertynyt kokonaan hallituspolitiikan ympärille. Tänä aikana maailma on muuttunut niin, että median rooli viestin välittäjänä on entisestään korostunut ja tietoverkot ovat tulleet keskustelufoorumeina niiden rinnalle.

Puolueen sisäiselle keskustelulle ei ole oikein ollut kunnon paikkoja eikä kunnolla aikaakaan. Nykyaikana keskustelua on vaikea käydä jossain piilossa ja salassa. Eikä pidäkään. Keskustelu on terveen ja elävän kansalaisliikkeen merkki. Siksi erilaisia mielipiteitä ja niiden esittäjiä ei tule ryhtyä heti teilaamaan vaarallisina veneen keikuttajina. Keskusteluun tulee päinvastoin rohkaista.

Puolueen jäsentenväliseen ajatusten vaihtoon ja kansalaiskeskusteluun tarvitaan uusia muotoja ja välineitä. Puolueen työryhmätyötä on avattava ja saatava aikaan valtakunnallisia keskustelufoorumeita eri teemoista. Pelkkä puolueosastotaso ei riitä.

Tarvitsemme yhteistyötä tiedotusvälineiden kanssa. Ne voisivat olla kanssamme organisoimassa eri alueilla tiedotusvälineissä ja tietoverkoissa käytäviä päättäjien ja kansalaisten välisiä taustakeskusteluja, joita käytäisiin oikeiden päätöksentekoprosessien tueksi.

SDP:n on myös näyttävä katukuvassa ja ostoskeskuksissa vaalien välillä. Voisimme tarjota konkreettista neuvontaa monissa kansalaisten arjen ongelmissa. Päivystävät luottamushenkilömme voisivat olla ohjaamassa ihmisiä oikeiden viranomaisten juttusille. Vaalityössäni huomasin, kuinka hukassa ihmiset ovat oman elämänsä kanssa eikä moni löydä avun lähteille. Syrjäytyneitä ei pidä todellakaan unohtaa, vaikka heistä valtaosa on jo unohtanut meidät.

Osan kohdalla sosialidemokratia on jo tehnyt tehtävänsä ja elämästä on tullut turvattua ja vaurasta. Kaikkien kohdalla näin ei ole. Vaikka SDP näyttäytyy ulospäin hieman nukkavieruna ja hallitusvastuusta rasittuneena, päällimmäisiä sammaleita raaputtamalla puolueen ytimestä löytyy terve aate, jota tarvitaan. Vaateteollisuuden esimerkkiä noudattaen aatteemme voi olla kysytty ja osua ajan hermoon, kunhan osaamme kertoa sisällöstä oikealla tavalla oikeille ihmisille.

Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Boheemeja porvareita