Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Re(3): Kepulaista radiopolitiikkaa

Erkki Hatakka writes:

Ja Radio Suomesta ollaan tekemässä entistäkin voimallisemmiin " maakuntien Suomen kanava." Esim.päivittäiset ajankohtaisohjelmat siirretään Ylen Ykköseen. Hallintoneuvosto seurannut Markku Laukkasen,kesk.johdolla vierestä...

Erkki Hatakka

Helsinkiläisenä en valittaisi. Onhan teillä kuunneltavissa normaalilla radiolaitteistolla Radio Aino, nyk. YLEQ, jota Vaasan leveyksillä voi kuunnella vain tietokoneen välityksellä. Helvetin huonolla muovisella PC-tietokoneen räminä-äänentoistolla, "digitaalisesti". Musiikin äänenlaatu häviää Nokian Säkkijärven polkallekin. Harmittaa sikäli, että itse lukeudun niihin, jotka istuvat vielä joskus varta vasten kuuntelemaan radiota, eivät vain kuluttamaan sen soittolistaoptimoitujen musiikkikoneiden ja tyhjien juorupalstalöpinöiden tarjontaa taustalla.

Entiseltä Radiomafialta siirrettiin kanavauudistuksessa kaikki sanavalmiit ja särmikkäät ts. ei-itseisarvoisesti-miellyttämishakuiset ja sivistyneet- keski-ikäiset- sanankäyttäjät ko. digikokeiluradioon. Tiedustelin YLEQ:n ohjelmapäälliköltä, että mites nyt, kun lupamaksu on sama ympäri Suomen, mutta yksi radiokanava kuuluu vain pääkaupunkiseudulla? Eikö YLEn ole aikomus/tarkoituskaan palvella tasapuolisesti ja koko maan laajuisesti? Ohjelmapäällikön vastaus oli ennalta-arvattavan kohtelias, diplomaattinen ja pyöreä. Hän toivoi, että joku päivä vielä saadaan YLEQ valtakunnanlaajuiseksi ja päivitteli ongelmina mm. sitä, että taajuuksia ei ole tarjolla (vaikka maalaisjärjellä radiossa on melko laaja asteikko 87,5-108 MHz) ja että musiikin soittaminen valtakunnallisesti on kovin kallista. Tottakai ohjelmapäällikkö vastasi niin hyvin kuin ohjelmapäällikkö pystyi ja valtuudet antavat myöten.

Mutta mutta.

Jos YLE olisi yritys, se olisi todennäköisesti myyty tai konkurssissa. Siksi että YLE ei toimi hyvässä mielessä kuin yritys: se ei kartoita etukäteen asiakaskunnan kysyntää tai toiveita vaan koko toiminta perustuu tuote- ja teknologiakeskeisyyteen yhdistettynä brezhneviläistyyliseen raskaaseen hallinto-organisaatioon. Radiopomo Vuohelainenhan kuuluu todenneen:"Ei radiouudistus ole mikään puhelinäänestys." Kuka muuten oli se kuuntelija tai katsoja, joka ensimmäisenä huomasi ettei voi tulla elämässä toimeen ilman radiouudistusta, digiradiota tai -tv:tä?

No. Rahaa kuitenkin riittää siihen, mihin sen halutaan riittävän. Kouluesimerkki täydellisestä ryssimisestä PR-toiminnassa oli digitv-n mainoskampanja, joka lupasi olemattomia mm. interaktiivisia palveluita "sinulle ja Soilille" - piti vastaanottajia pilkkanaan? Samaan aikaan media puffasi analogisten lähetysten lopettamisuhkaa. Katsojalle ja kuuntelijalle jätettiin sopeutujan osa. Uudistukset tulevat meidän kanssamme tai meitä ilman. Yrityksillä ei olisi varaa pakottaa asiakkaitaan.

Lueskelin uusien radiokanavien markkinatekstit läpi. Kaikki karsinoivat dynaamisen markkinajargonin mukaisesti ihmiset iän perusteella kohderyhmiin. Ruotsin eturivin copywriter Jan Cederquist sanoi tämän jo parikymmentä vuotta sitten, kun pomonsa oli opastanut häntä kesätöissä radiossa:"Muista, että vastaanottajasi eivät ole mitään kohderyhmiä. He ovat yksilöitä. Puhu siis yhdelle ihmiselle." Mihin kohderyhmään siis minä kuulun? Olen yli kolmekymppinen mutta tykkään niin popista, rockista kuin Kauko Käyhköstä ja Kipparikvartetista. En ole juurikaan kuunnellut radiota kanavauudistuksen jälkeen. Mutta radiohan ei yhtä kuuntelijaa kaipaa. Vaikka niin sen nimenomaan pitäisi tehdä.

+Mikko++