Turvattomat melojat Kajakki on kiikkerä liikkumisväline. Ainakin 90 % ellei enemmänkin  yksinmelojista ei saa kaatunutta kajakkia tyhjennettyä ja kiivettyä uudelleen sisään. Tällöin on etsittävä lähin ranta ja uitava sinne toivoen että jaksaa uida eikä kylmä kangista. Kahden melottaessa toinen voi auttaa kaverinsa takaisin, mutta sekään ei harjoittelematta onnistu.   Kajakki kääntyy hitaasti ja taakse ei voi kääntyä katsomaan ajaako vene päälle vai ei. Kovemmassa aallokossa on turvallisinta meloa vasta-aallokkoon. Samoin kokemattoman on syytä ottaa veneiden aiheuttamat suuremmat aallot nokasta. Meloja ei melo väylää, mutta joskus sekin on ylitettävä. Melojaa ei ole kovin helppoa huomata veneestä, kun kajakki on aivan veden pinnassa. Espoon saaristossa meloessa olemme tänäkin kesänä ollut useamman kerran vaaratilanteessa, jossa vene on tullut kohti. Sen keula on ollut niin korkealla, ettei kuljettaja ole huomannut meitä. Onneksi on viime tingassa huomannut huitomisemme. Kyllä meloja aaltoja kestää, kun osaa niihin varautua. Liian läheltä ajava vene kuitenkin aiheuttaa aina vaaratilanteen, aallot ovat jyrkkiä, eikä keulaa ehdi kääntää niitä kohti. Kovassa aallokossa veneiden aiheuttama ennakoimaton ristiaallokko asettaa melojan pystyssä pysymisen taidot koville. Usein "kermakakut" ja "sikarit" laittavat näytösmielessä satamasta lähdettäessä täyden vauhdin, vaikka 20 metrin odottelulla ei olisi aiheutettu kajakille kaatumisvaaraa. Kaatumisvaaran aiheuttavat  myös ylinopeudet kapeissa nopeusrajoitetuissa  salmissa. Jos joutuu olosuhteiden pakosta ajamaan kajakin läheltä olisi kohteliasta vähentää nopeutta ja ohitustilanteissa seurata, miten kajakki selviää veneen aalloista. Kyse on nähdäksemme tietämättömyydestä - ei tahallisuudesta eikä kiusanteosta. Vettä riittää meressä meille kaikille. Louna ja Juhani Hakala