Tietotori – Osallistu ja vaikuta
| Etusivu |
| Keskustelualueet |
| Kaikki keskustelut |
| Päivän puheenaihe |
| Kotimaa |
| Kirjaudu sisään |
Moraalipaniikkia ja nykyajan noitavainoa
Mikä on ongelma kahden aikuisen ihmisen molemminpuolisesta viestittelyssä, miksei ulkoministeri saa viestitellä viihdealalla olevan naisen kanssa?
Johanna Tukiaisen ja Ilkka Kanervan tekstiviesti-"kohu" kertoo moralipaniikkista ja nykyajan seksuaalisesta noitavainosta. Tähän nykyajan seksuaaliseen noitavainoon kuuluu "törkyäijien" jahtaamisen lisäksi seksipalveluja ostavien miesten jahtaaminen, seksialan ja seksipalvelujen myyjien tuomitseminen, perättömien pedofilia-, insesti-, hyväksikäyttö,- häirintä- ja raiskaus ilmoitusten keksiminen ja miesten syyllistäminen yeensäkin.
Olisi aika kysyä keitä nämä nykyajan inkvisiittorit ja miessukupuolta alati soimaavat naiset ovat ja miten heidän sallitaaan syyllistää ja tuomita ihmisiä keksimillään termihirviöillä milloin mistäkin normaaliin terveeseen elämään kuuluvasta asiasta. Kyse ei ole pelkästään muutamista naispoliitikoista. Meillä on erilaisissa feministisssä naisjärjestöissä (joiden valtionavuista on tehty lakisääteiset - miesjärjestöillä ei tälläisiä lobbausvaroja ole) sekä naistutkimuksen laitoksilla ja niihin kuuluvilla "kriittisen" miestutkimuksen laitoksilla satoja ns. "tasa-arvon asiantuntijoita", joille tieteelliseksi argumentiksi esim. Henry Laasasen kirjasta keskustellessa riittää "en ole lukenut kirjaa ja minusta koko kirja on saamattoman, ämmämäisen miehen kitinää" ja jotka ovat valmiita tämän akateemisen runkkauksen
nimissä syömään kaikki tutkimuseettiset periaatteet ja kansainvälisissä naiskonferensseissa julistamaan miehet "sioiksi, raiskaajiksi, vaimonsahakkajiksi, lastensa seksuaalisiksi hyväksikäyttäjiksi, pedofiileiksi jne... ajamansa ideologian edessä. Nämä sukupuoli-, ja ikärasistit, jotka puhuvat seksistä vain lähinnä jonkinlaisena väkivalta- , hyväksikäyttö- ja häirintämuotona ja joilla tuntuu olevan jonkinlainen moraalis-ideologinen käsitys seksin vahingollisuudesta jo sinänsä, saavat riehua vapaasti asiantuntijoiden roolissa ja valtion virastoissa ja tuottaa vääristynyttä tietoa yhteiskunnasta, oikeasta miehuudesta ja naiseudesta sekä vääristää uutisointia, kansalaisten mielipiteitä ja lainsäädäntöä.
Keksimänsä ja olettamansa sukupuolittuneen vallan-teorian/sukupuoli on sosiaalinen konstruktio-teorian perustella naisasialiike/abolitionistinen feminismi/akateminen naistutkimus luo ongelmia asioista, joissa ei ole mitään ongelmaa ja syyllistää, patologisoi ja demonisoi miestä ja miehen seksuaalisuutta milloin mistäkin ja uhriuttaa ja "vapauttaa" naisia toteuttamaan itse omassa piirissään keksimiään ja kristinuskolta lainaamiaan sopivuusnormeja. Juutalaiskristillisen siveyden rinnalle naisten kontrollisoimisessa tullut abolitionistinen valtionfeminismi/akateeminen naistutkimus on luonut kokonaan ihan oman uuden käsitteistön ja terminologian, joilla kristillinen syntikäsitys on ideologisoitu tasa-arvokysymykseksi ja joilla tytöista kasvatetaan pidättyväisiä "kunnon" naiskansalaisia. Abolitionistinen feminismi määrittää
naisen seksuaalisuutta yhä raamatun kuudennen käskyn kautta.
Amnestyn naisten ihmisoikeuskysymysten asiantuntija Pia Puu Oksanen vaatii valtiolta tehokkaampaa lainsäädäntöä naisten kokeman seksuaalisen väkivallan torjumiseksi naisten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden takaamiseksi. Jään mielenkiinnolla odottamaan milloin Pia Puu Oksanen vaatii valtiolta tehokkaampaa lainsäädäntöä seksityöntekijöiden ja heidän asiakkaidensa ihmisoikeuksien ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden takaamiseksi. Kategorisoidessaan virheellisesti liian yleistävin termein kaikki seksityöntekijät omasta elämästään päättämään kykenemättömiksi ihmiskaupan ja patriarkaalisen vallan uhreiksi, Amnestyn akkaryhmä määrittee samalla kaikki naiset omasta elämästään päättämään kykenemättömiksi uhreiksi. Naisen seksuaalinen itsemääräämisoikeus näyttää olevan joillekin sellainen kauhistus, että se oikeuttaa ihmisoikeuksien loukkaamisen.
Millä oikeudella nämä hysteeriset vainoharhaiset feministit tirkistelevät mitä kukakin yksityielämässään ja makuuhuoneessaan puuhaa? Esimerkiksi vapaaehtoisen seksipalvelujen myynnin ei pitäisi kuulua ulkopuolisille, mikäli Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Suomen kansalaisten perusoikeuksia ja nimenomaan oikeutta seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen kunnioitetaan.
Johanna Tukiaisen ja Ilkka Kanervan tekstiviestittelyn tuomitseminen ja Naisasialiitto Unionin / Naistutkimuslistan tohtorien yllyttämä Ilkka Kanervan erottamiskamppanja ja MTV3:n alhaisella asenteella tekemä juttu Johanna Tukiaisesta (ja esim. eräiden kansanedustajien nimettömillä vihjailuilla seksihäiriköiksi leimaaminen ilman todisteita) ja koko tämä poliittinen korrektius seksuaalisuuteen ja alastomuuteen liittyvissä asioissa, kertoo että moraalipaniikki ja nykyinen seksuaalinen noitavaino ja nykyinen miesvihamielinen ilmapiiri ja "törkysetä" -ajojahti saa koko ajan yhä ufomaisempia, kafkamaisempia, vainoharhaisempia, naurettavampia ja tolkuttomampia muotoja.
Mitä tämä kaikki kertoo meidän aikamme ihmisistä ja yhteiskunnastamme? Se kertoo, että olemme kaapissa seksualisuutemme kanssa. Se kertoo, että seksuaalisuus on iso ongelma ja vaikeasti käsiteltävä asia hyvin suurelle osalle ihmisiä ja että emme osaa suhtautua terveellä tavalla luonnollisesti (samalla tavalla kuin mihin tahansa muihin asioihin) seksuaalisuuteen. Se kertoo seksikielteisestä, seksinvastaisesta, seksivihamielisesta, ahdistuneesta, suvaitsemattomasta, ahdasmielisestä ja häpeilevästä seksuaalisesta ilmapiiristä. Se kertoo siitä, että suhtautumisemme seksuaalisuuteen on estynyt, jopa kouristunut ja että seksi kuuluu samaan sosiaalisesti peitettävien asioiden kategoriaan kuin ulostaminen.
Se kertoo kaksinaismoralismista ja tekopyhyydestä. Se kertoo ennakkoluuloisista ja sekavista käsityksistä miehistä, naisista ja kaikesta siitä mitä pidetään normaalina ja luonnollisena. Se kertoo ajan hengessä ajattelematta elävistä ihmisistä, joille seksuaalisuus on jotakin, miksi se kulloisenkin historiallisen väärinkäsityksen vuoksi tulee määritellyksi.
Jos suhtautuisimme terveellä tavalla luonnollisesti seksuaalisuuteen tälläisia tekemällä tehtyjä ongelmia ja "kohuja" ei olisi olemassa.
Anu Suomela kirjoittaa loistavasti City-lehden keskustelupalstalla: Kunnes toisin todistetaan
"Joku ihmetteli miksi toin esiin uskonnon historiaa. Ehkä nuoret lukijat eivät ole pohtineet sitä, miten nykyajan 'seksuaaliset noitavainot' liittyvät uskonnon tuhatvuotisiin käsityksiin siitä mikä on syntiä ja tuomittavaa. 300-luvulla Pyhä Augustinus kehitti syntien hierarkian. Kuolemansyntejä olivat ne, joissa miehen siementä estettiin hedelmöittämästä nainen (munasolusta ei tuolloin ollut tietoa). Tämän vuoksi sellaiset synnit kuin masturbointi ja homoseksuaalisuus olivat kaikkein pahimpia. Edes oman äidin kanssa makaaminen ei ollut näin paha juttu. Tämä ehkä johtui siitä, että Augustinuksella oli perin erikoinen riippuvuussuhde omaan äitiinsä. Noitavainojen yhteydessä kirkko uskoi, että ihmiset parittelivat itsensä Saatanan kanssa. Syntyi moraalinen paniikin aalto. Erityisellä tappolistalla olivat naiset ja heistä erityisesti
kätilöt, jotka tiesivät keinoja raskauden ehkäisyyn. Eli kyseessä oli seksi. 1400-1700-luvun Suomessa erityinen synti oli eläimeen sekaantuminen. Eli seksiin liittyvä moraalisen paniikin aalto. 1800-luvulta 1900 luvun puoliväliin Suomeenkin rantautui itsesaastutukseen liittyvä moraalinen paniikki. Eli seksiä ja paniikkia taas.
1970-luvulla USA:sta alkoi seksuaaliseen hyväkäytön paniikki, joka rantautui Suomeen 1980-luvun puolivälissä. Eli seksi taas. 2000-luvulla on taitettu peistä prostituutiosta ja väitetystä ihmiskaupasta. Siis seksi taas. Seksuaalisen hyväksikäytön moraalinen paniikki ei ole meillä juurikaan laantunut, vaikka sen kärki on muualla taittunut tieteellisen tutkimuksen myötä.
Siis ne käsitykset joita luotiin kristillisessä kirkossa runsaat 1700 vuotta sitten ihmisen seksuaalisuuteen liittyvänä syntinä, elävät tänä päivänä Suomessa seksuaalisuuteen liittyvänä moraalisena paniikkina."
| ||