LUITA MURTUU…    Kun Bergenin Yliopiston Lääke- ja hoitotieteellisen tiedekunnan opiskelijat vuonna 1986 tutkivat opinnäytetyönään Norjan Kalankasvattajaliiton toimeksiannosta kala- ja liharuuan vaikutuksista kalsiumin imeytymiseen ja luustotiheyteen – ja tätä kautta kansan terveyteen – oli toimeksiannon taka-ajatuksena saada käyttökelpoisia terveysväittämiä kalaruuan markkinointiin, Norjan terveysministeriö kiinnostui aiheesta ja opiskelijat saivat opinnäytetyöhönsä apurahan valtion kassasta – mikä sinänsä on monelle varttuneemmallekin tutkijalle vaikeaa – ja aloitettiin laaja tutkimus aiheesta. Tutkimusalueeksi valittiin pieni Hjelmen kalastajakylä Norjan länsirannikolta, jossa kalaruoka on ihmisten pääasiallinen ravinnonlähde. Vertailevaksi tutkimusalueeksi valittiin  Oslon Evjen kaupunginosan hyvätuloisiin luokiteltu tarkkaan rajattu asujaimisto, joiden ravinnon koostumukseen sisältyi enemmän eläinrasvoja, punaista lihaa, alkoholia ja muita terveyden kannalta kiisteltyjä ravintoaineita. Tutkimuksen aikana kaikille valituille asukkaille tehtiin terveystarkastus ja kaikki sairastumiset ja tapaturmat kirjattiin tarkasti. Noin 8 kuukauden seurantajakson aikana havaittiin, että Evjen asukkaille tapahtui 33,7 % enemmän luunmurtumia ja pehmytkudosvenähdyksiä kuin Hjelmen kalastajakylän asukkaille. Kun tutkimustuloksia verrattiin eri alueiden kesken, ei aineistosta  löytynyt mitään tapaturma-alttiuteen korreloivaa terveydellistä asiaa, joka olisi selittänyt näin merkittävän eron luunmurtumissa. Tutkijat turhautuivat, mutta aloittivat jatkotutkimukset syyn selville saamiseksi ja tekivät haastattelun molemmilla alueilla kaikille tapaturmaisesti itsensä loukanneille. Haastattelututkimusten analysointiin ja purkuun käytettiin  kuusi viikkoa ja kaikki poikkeavat asiat kirjattiin. Lopulta kävi ilmi, että Evjen kaupunginosan asukkaiden suurempi tapaturma-alttius olikin asuinympäristön syytä. Kostean meri-ilmaston ja aamupakkasten yhteisvaikutuksesta umpi - asvaltoidussa Evjen kaupunginosassa liukastumiset olivat suurin yksittäinen syy suurempaan tapaturma-alttiuteen. Hjelmen köyhässä kalastajakylässä sen sijaan vain päätie oli asvaltoitu, mutta kaikki kävelypolut oli päällystetty karkealla soralla. Tutkimuksen loppuraportin saatuaan Norjan Kalankasvattajaliiton silloinen puheenjohtaja Rainer Gnyrdal kiitti opiskelijoita hyvin tehdystä työstä ja käytti lyhyen puheenvuoron.: ”Lähdimme tutkimaan kalaruuan terveysvaikutuksia, mutta saimme selville, että hiekkapintaiset kävelytiet ovat tehokas tapaturmien estäjä. Tulemme luovuttamaan tutkimustuloksen Liikenneministeriöön sekä Ympäristöministeriön kaavoitusosastolle. Kiitän kaikkia hyvin tehdystä työstä.” Meillä täällä Naantalissa on upeat kävelymaisemat ja hiekkaiset kävelypolut. Yllä oleva kirjoitus ei varsinaisesti ole totta vaan ainoastaan keino tuoda asiani esille. Kun kesäkausi taas kohta alkaa ja kadunrakennusosasto päästetään irti: EI ASVALTOIDA JA KIVETÄ KAIKKIA POLKUJA niin että myös niillä, joiden askel ei enää ole niin varma, on turvallista liikkua aamupakkasilla. Urpo Lehtimäki www.viestintakonsultointilehtimaki.fi