Tietulleista sateliittipaikannukseen ja rahastukseen? (8.4.2012) Olen ollut mukana  parikymmentä vuotta siten työryhmässä, jossa mietittiin tietulleja Helsingin seudulle. Työryhmän asetti liikenneministeri Ilkka Kanerva. Työryhmä esitti harkittavaksi,  voitaisiinko Helsingin ydinkeskusta ympäröidä 14 tietulliportilla. Koska mietinnön valmistumisesta on  kulunut jo paljon aikaa, mielikuvani esityksen perusteluista ovat hämäriä. Sen muistan, että asia vaiettiin hyvin nopeasti unohduksiin. --- Mutta ihmetykseni oli suuri, kun  Tukholma perusti sittemmin samanlaisen tietullijärjestelmän kuin mitä olimme esittäneet harkittavaksi Helsingin seudulle.  Tukholmaan tuli 14 porttia, jotka ympäröivät sen keskustaa ja joissa peritään tänäkin päivänä tietulleja. Espoon tekninen lautakunta kävikin tutustumassa Tukholman järjestelmään, mutta tietullit ovat edelleen vain mietinnässä Helsigin seudulla. Kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana on tietulliasiaa kosketeltu lukuisia kertoja. Siitä saa hyvän tuntuman googlettamalla sanoja ”tietullit” tai ”ruuhkamaksut”.  Asia ei ole päässyt unohtumaan ja paljon on lausuttu puolesta ja vastaan. Eräs viimeisimmistä puheenvuoroista oli äskettäin Helsingin Sanomien ”Vieraskynä” palstalla. Mielipiteensä asiasta kertoi autoilijoiden etujärjestön Martti Merilinna. Arvattavasti hänen roolissaan oli sanoa, ettei tietulleilla/ruuhkamaksuilla olisi vielä oikeutta ja valmiutta täytäntöönpanoon. No joka tapauksessa liikenne- ja viestintäministeriö on asettanut  Jorma Ollilan johdolla uuden, korkean tason työryhmän selvittämään, kuinka Suomessa edettäisiin koti oikeudenmukaista ja älykästä liikennettä. Asia on edennyt kuluneen noin kahdenkymmenen vuoden aikana ajatuksesta toiseen. Enää ei kai kukaan kaavaile esim. Helsingin seudulle Tukholman mallin mukaista porttijärjestelmää, joka on kaavamainen ja kankea. Yhä useammat puhuvat modernista sateliittipaikannukseen perustuvasta ruuhkamaksurahastuksesta. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että sateliittipaikannus on aivan mahdollinen ja nykyinen teknologia tarjoaa siihen oivat avut. Ja jo kymmenen vuoden kuluttua teknologia on vieläkin kehittyneempi ja valmiimpi oikeudenmukaiseen rahastukseen. Voisin kertoa tässä lyhyen tarinan siitä, kuinka kaikki kehittyy tällä alalla nopeasti. Lahden hiihdon MM-kisojen aikaan olin Sapporossa tutustumassa talvikaupunkiin ja katujen kunnossapitoon äärimäisissä talviolosuhteissa.  Siellä eräällä taksimatkalla tutustuin ensi kerran sateliittipaikannukseen ja ohjaukseen ja todella ajattelin, että ko. järjestelmä tuskin pitkään aikaan tulisi käytäntöön Suomessa.--- Mutta kuinka ollakaan, nyt on sateliittipaikannus ja navigointi arkipäivää jokaisessa ajoneuvossa  Suomessakin ja tällä alueella kehitys kehityy valtavin askelin. Toinen esimerkki voisi olla päivittäiseen kuntoilun tiedonhallintaan kehitetty Sport Tracker, joka tallentaa kulkemasi matkat suureen tietovarastoon kaikkineen mm. reiteistä,  kalorikulutuksesta ja esim. sykkeestä lähtien. Edellä mainitut esimerkit kyllä kertovat, että sateliittipaikannukseen perustuva tiedonkeruu olisi pienin vaivoin sovellettavissa oikeudenmukaiseen liikenteen rahastukseen. Voimme todellakin unohtaa kankeat tietulliasemat ja porttijärjestelmät. Tähän voisin lisätä, että Suomen johtavat avaruusbisneksen edustajat kertoivat aivan äsken, että tietoa keräävien ”rasioiden” hinnaksi tulisi ajoneuvoissa vain noin vajaa euron kappale. Mistä siis enää voisi olla kysymys? Kysymys onkin siitä, kuinka voisimme luottaa politiikkojen lausumaan, että sateliittipaikannukseen perustuvat ruuhkamaksut eivät tulisi käyttöön vanhojen verojen lisäksi vaan niiden tilalle. Tämä ehtohan olisi aivan perustavaa laatua. Uudella järjestelmällä ei saisi rasittaa maantieliikennettä enää lisää vaan ainoastaan ohjata sitä oikeammille reiteille ja oikeammille ajoille, jotta jo olemassa olevasta väyläverkostosta saisi enemmän tehoa irti ilman lisäinvestointeja ja jotta ikävät ruuhkat voitaisiin välttää. Olen siis vakuuttunut siitä, että sateliittipaikannukseen liittyvä järjestelmä on tulevaisuutta ja että sen rakentamisesta ja käyttöönotosta Suomi saisi hyvän vientituotteen, uuden Nokian tai ainakin olemassa olevan Nokian tuotteiden lisän. Nyt ei pitäisi laittaa jäitä hattuun vaan sen sijaan pitäisi panna mietintämyssy tiukasti päähän. Olisiko se Aalto-yliopiston ja muiden yliopistojen propellihattu? Martti Tieaho DI, rakennusneuvos