Erkki Hatakka kirjoittaa: Jokohan tämä inttäminen Lipposen ja Suomen Irak- kannoista VUOSI SITTEN voidaan päättää? No hyvä on. Olen huomannut aiemminkin, että fundamentalisteilta,  olivatpa nämä uskonnollisia tai poliittisia, on melko turha odottaa muita, kuin musta-valkeita vastauksia. Itse ollaan aina oikeassa ja tehdään vain oikeita asioita, erehdykset ja virhearviot koskevat vain niitä, joiden kanssa taivas- tai markkinaosuudesta kilpaillaan. Oma oletukseni tapahtumien kulusta on seuraava:   1. ”Kaikki” uskoivat, että Irakissa on joukkotuhoaseita ja vaikka ei olisikaan, niin ainakin siellä on kansaa monin tavoin orjuuttanut ja tuhonnut hirmuhallitsija.   2. ”Kaikki” uskoivat, että YK hyväksyy loppujen lopuksi Bushin sota-aikeet, kun YK:n  arvovalta oli laskenut, koska Irak ”vitkutteli” ja esteli YK:n asetarkastajien maahanpääsyä. 3. Kun demareiden tavoite on ollut työllisyys ennen kaikkea, Lipponen halusi antaa Bushille mahdollisimman myönteisen kuvan Suomen asennoitumisesta USA:n näkemyksiin Irak-kysymyksessä, koska todennäköisen sodan jälkeen ”USA:n ystäville” olisi tulossa mittavat jälleenrakennusinvestoinnit, jotka toisivat työtä myös suomalaisille yrityksille ja työntekijöille. 4. Washingtonin suurlähetystön muistiosta ei ilmennyt, että pääministeri olisi keskusteluissa tuonut selkeästi esille, että Suomi noudattaa sota-asiassa YK:n päätöksiä. Kun YK:n päätösten seuraaminen oli Suomen viralliseksi ilmoitettu linja, Jäätteenmäki käytti ”lapsusta” vaalitaistelussaan ”haluten varmistaa Suomen virallisen linjan”, vaikka todennäköisesti tiesi varmasti itse mikä se on. Kukaan ei loppujen lopuksi toiminut niin kauhean väärin, ei erotettu virkamies eikä edes paljon parjattu media, kaikki ”tekijät” mukaan lukien Lipponen olivat vain ja ainoastaan erehtyväisiä kuten me ihmiset olemme. Ainakin minun  mielestäni.