Jokelan murhenäytelmä koskettaa monia. Muutokset kouluissa, suuret luokkakoot, luokattomat lukiot, koulupsykologien puute kouluissa, muutokset yhteiskunnassa, muutokset ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä, yhteisöllisyyden katoaminen jokapäiväisestä elämästä, päälle kaatuva väkivalta viihde, ahdistusta lisäävä uutisvirta eri puolilta maailmaa jne. jne.. Mm. kaikki tämä on eri syistä herkkyysvaiheessa oleville ihmisille liian raskasta. Ei vain nuorille, vaan kaiken ikäisille. Myös sosiaalisen ympäristömme ihmiselle imeväis-iästä vanhuuteen ulottuvat armottoman kovat tehokkuusvaatimukset ovat liikaa liian monille meistä. Perheyhteisöjen pirstaloituminen, työyhteisöjen pirstaloituminen, naapuruussuhteiden heikentyminen, sukulaisvastuun katoaminen ja tästä johtuva lähimmäistuen/ yhteisötuen häviäminen jättää ihmisen yksin. Ilmeillään, kehonsa kielin ja sanoillaan apua pyytävää ei ymmärretä tai hänelle ei ole aikaa. Psyykkinen ja fyysinen yksinäisyys on voitava minimoida yhteiskunnassamme. Ahdistunut ihminen, joka tiedostaa tunteensa, esimerkiksi voimakkaan vihan tuntemuksensa sisäsyntyiseksi, pyrkii hakeutumaan hoitoon. Tutkimusjonot psykiatriaan ovat kuitenkin tällaiselle tuskaiselle ihmiselle toivottoman pitkät. Erittäin suuri osa mielenhäiriöisistä ei edes tunnista ongelmaa sisäsyntyiseksi, eikä osaa itse hakeutua hoitoon. Kun kuuleva ja ohjaava lähimmäistuki puuttuu, tilanne pahenee inhimilliseksi katastrofiksi. Nettirakkaussuhteen päättyminen taisi tällekin Tuusulassa yksinäiselle ja mieleltään häiriintyneelle nuorukaiselle olla se viimeinen pisara. Ainakin ampuma-aseen ostoajankohta viittaa tähän. Kun sitten täällä Suomessa ampuma- aseiden saanti on helppoa ja aseita on väestöllä miljoonia, voi väkivaltaesimerkit johtaa tällaiseen murhenäytelmään. Pelottaakin nyt tämän tapauksen saaman laajan julkisuuden seurausvaikutukset. Syystä tai toisesta voimakkaasti ahdistuneet ja mieleltään pahoin häiriintyneet voivat haluta samanlaisen julkisuuden. Kyllä nyt pitäisi meidän espoolaistenkin kuntapäättäjien tarttua kaikin keinoin tähän ongelmavyyhteen. Mitä osaltamme voimme tehdä. Ehkä jotain voisimme tehdä Espoossa jo ensi vuonna. Jotain enemmän kuin mitä kaupunginjohtaja Espoon vuoden 2008 toiminta- ja taloussuunnitelma ehdotuksessaan esittää. Veikko Simpanen