Huomasin tilastokeskuksen tiedoista, että vuosituhannen alussa Etelä- ja Keski-pohjanmaalla oli maan heikoimmin koulutettu väestö, tutkintojen lukumäärässä mitattuna. Tämä synnytti oitis pohdiskelun niistä syistä joita pohjalaisilla olisi yrittää koulutustaan parantaa ja mahdollisista esteistä koulutustason parantamiseksi. Pohjanmaalla lomaa viettäessä voi usein todeta tietyn epäilyn sen suhteen, kannattaako koulutusta lainkaan hankkia. Omalta kohdaltani voin nyt sanoa, että ainakaan oman elintason ja työmarkkinatilanteen kannalta en voi pohjalaisille nuorille koulutusta suositella. Lähdettyäni vuonna -86 Keski-Pohjanmaalta yliopistoon ja hankittuani tutkintoina kandidaatin, maisterin, lisensiaatin sekä tohtorin tutkinnot, eivät nämä ole kuitenkaan johtaneet "varmaan leipään" tai hyvään toimeentuloon. Pätkissä olevat työsuhteet ja ajoittaiset työttömyyskaudet ovat muuttuneet normaaliksi. Tämä luonnollisesti herättää huomiota ystävien ja sukulaisten parissa Pohjanmaalla. Erityisesti heidän tietäessään minun hakeneen lisäkokemusta ulkomailta sekä hoitaneen yliopisto-opettajien viransijaisuuksia useaan otteeseen. Tilanne on huolestuttavan samankaltainen myös muiden tuntemieni parissa. Kaksi yliopistollista koulutusta saanutta serkkuani ovat ihan eri töissä. Toinen varastopäällikkönä teollisuudessa ja toinen siivoustyön johtajana. Sinänsä ihan arvostettavia töitä, mutta näiden takia ei kannata Pohjanmaalta lähteä yliopistoon opiskelemaan. Miten siis markkinoida pohjalaisille nuorille pitkiä, useita vuosia kestäviä koulutuspolkuja jos he näkevät tuttavapiirissään ettei se johda mihinkään? - Mika Helander