Huomasin tilastokeskuksen tiedoista, että vuosituhannen alussa Etelä- ja
Keski-pohjanmaalla oli maan heikoimmin koulutettu väestö, tutkintojen
lukumäärässä mitattuna. Tämä synnytti oitis pohdiskelun niistä syistä
joita pohjalaisilla olisi yrittää koulutustaan parantaa ja mahdollisista
esteistä koulutustason parantamiseksi. Pohjanmaalla lomaa viettäessä
voi usein todeta tietyn epäilyn sen suhteen, kannattaako
koulutusta lainkaan hankkia.
Omalta kohdaltani voin nyt sanoa, että ainakaan oman elintason ja
työmarkkinatilanteen kannalta en voi pohjalaisille nuorille koulutusta
suositella. Lähdettyäni vuonna -86 Keski-Pohjanmaalta yliopistoon
ja hankittuani tutkintoina kandidaatin, maisterin, lisensiaatin sekä tohtorin
tutkinnot, eivät nämä ole kuitenkaan johtaneet "varmaan leipään" tai
hyvään toimeentuloon. Pätkissä olevat työsuhteet ja ajoittaiset
työttömyyskaudet ovat muuttuneet normaaliksi. Tämä luonnollisesti herättää
huomiota ystävien ja sukulaisten parissa Pohjanmaalla. Erityisesti heidän
tietäessään minun hakeneen lisäkokemusta ulkomailta sekä hoitaneen yliopisto-opettajien
viransijaisuuksia useaan otteeseen. Tilanne on huolestuttavan samankaltainen
myös muiden tuntemieni parissa. Kaksi yliopistollista koulutusta saanutta serkkuani ovat
ihan eri töissä. Toinen varastopäällikkönä teollisuudessa ja toinen siivoustyön
johtajana. Sinänsä ihan arvostettavia töitä, mutta näiden takia ei kannata
Pohjanmaalta lähteä yliopistoon opiskelemaan. Miten siis markkinoida
pohjalaisille nuorille pitkiä, useita vuosia kestäviä koulutuspolkuja jos he
näkevät tuttavapiirissään ettei se johda mihinkään?
- Mika Helander
|