Lisää halpaa ruokaa, Menneellä viikolla lehdet ovat uutisoineet Eurostatin julkaisemaa ruuan hintavertailua monipuolisesti. Vertailussa ovat mukana 25 Eu:n jäsenvaltiota, Efta-maat Islanti, Norja ja Sveitsi sekä kolme Eu:n ehdokasmaata Bulgaria, Romania ja Turkki. Eu:n jäsentenvälisessä vertailussa vuonna 1973 Euroopan unioniin liittynyt Irlanti on vertailun kallein ja jäsenyyden 2004 saanut Puola vertailun halvin. Pohjoismaista Suomi ja Ruotsi ovat halvimpia ja Norja itseoikeutetusti koko vertailun kallein. Ilta-Sanomat kirjoittaa 19.6. pääkirjoituksessaan, että ruokakaupan kilpailua pitää lisätä, jotta ruuan hinta saadaan alas. Pääkirjoituksen viisaat neuvot ulottuvat jopa vihannesosaston hoitajan tapaan hinnoitella tuotteet: Vähemmän katetta - enemmän kiertonopeutta! Ilta-Sanomien pääkirjoittajan neuvo ruuan hinnan alentamiseksi on yhtä arvokas kuin nuoren insinöörin neuvo tehtailijalle, joka valmistaa monimutkaisia koneita liukuhihnamenetelmällä: “Laittakaa lisää nopeutta liukuhíhnaan, niin tuotteita syntyy nopeammin”. Ruuan hinnan aleneminen on seuraus monimutkaisesta markkinoiden harmonisoinnin prosessista, johon Suomi liittyi vuoden 1995 alusta liittyessään Euroopan Unioniin. Tämän prosessin seurauksena Suomen maataloustuotannon rakenne on muuttunut voimakkaasti ja seurausvaikutukset ovat ulottuneet mm. maatalousvaltaisten kuntien rahatalouteen ja palvelukykyyn. Elintarviketuotannon tehostaminen on näkynyt tuotannon keskittämisenä ja pienten kannattavuuden rajamailla olevien yksiköiden sulkemisena ja paikallisina tragedioina työpaikkojen loppumisen myötä. Vaatimus edullisesta ruuasta on muuttanut myös kuluttajakäyttäytymistä. Ruokakorin hintaan ei osata laskea niitä bensoja, jotka kuluvat päivittäistavaroiden hankintaan auto-marketeista usein hyvinkin pitkän matkan päästä. Kun alkutuotannon, teollisen valmistuksen ja jakelun pullonkaulat rakennemuutoksen myötä hioutuvat, tullaan väistämättä keskustelun alle ottamaan työvoimakustannukset. Viimeistään tällöin tullaan mittaamaan kuluttajan arvomaailman rippeet - vieläkö halpa ruoka on prioriteetti nro 1. Suomalaisella ruualla on hyvä maine ja laatuketju alkutuotannosta kauppaan huippukunnossa. Turvallisen lähiravinnon taloudellisen ja ympäristöystävällisen tuotannon kehittämiseen tulee lähivuosina panostaa voimakkaasti. Kotimaista osaamista kehittämällä voimme itse vaikuttaa ruuan laatuun ja hintaan.  Siltikin, vaikka porkkananipun hinta Varsovan torilla satunnaista matkailijaa joskus hämmentää. Urpo Lehtimäki Naantali