HYPERMARKETTI  JA  PERINTEISET MARKKINAT Perinteisillä markkinoilla ja hypermarketilla on lukuisia sosiaalisia-, verrattavissa olevia samankaltaisuuksia. Matka molempiin on pitkä mikä rajaa käyntitiheyttä hypermarketissa ehkä kertaan viikossa, markkinoille 3-4 kertaan vuodessa. Pitkä matka taas valikoi ”itsenäiset” kävijät, vanhukset ja lapset jäävät ulkopuolelle. Automarketti on leimallisesti liikkuvien ”menestyjien” ostosparatiisi. Menneinä aikoina markkinoille pääsy isän kanssa oli lapselle suuri tapahtuma, samoin monelle vaimolle kulutustavaroiden runsauden näkeminen avasi uuden maailman. Tätä perheyhteyttä hakee myös nykyaikainen hypermarketti, illaksi tai lauantaiksi viihtymään koko perheen voimalla. Todellisia viihtyjiä ja viihdyttäjiä nämä molemmat markkinointipaikat ovat keränneet historioittensa aikana ympärilleen. Tätä porukkaa on ”paremman väen” piirissä nimitelty milloin irtolaisiksi milloin lättähatuiksi tai narkkareiksi ja heitä ylläpitävää liiketoimintaa pikkurikollisuudeksi, mikä on olennainen osa markkinointipaikan koko kuvaa. Markkinointipaikalta puuttuu sosiaalinen valvonta ja huolenpito koska sitä ei kukaan tunne omakseen. Se on kaukana kotoa, eikä vahingoita kotipiirissä ketään. Lähi- ja myöhemmin lähiökauppojen aikana asiointi näissä oli osa lapsen kasvua, minäkuvan kehitystä ja toi uuden ulottuvuuden lapsen elämänpiiriin. Tämä ulottuvuus on taas katoamassa hypermarkettien myötä yhtä kauaksi kuin muinainen markkinapaikka. Vanhempi saattoi luottaa, että lapsi kykenee selviytymään kaupassakäyntitehtävästä omalla asuinalueella, missä lapsi tunnetaan ja hän vastaavasti tuntee useita lähiökaupassa asioivia naapureitaan. Kaupungeilla on aina ollut määräävä asema kaupan sijoittumisessa alueellaan. Se on tietyin keskusvallan (valtio) säätelemin reunaehdoin pystynyt päättämään markkinoiden pitämisestä tai hypermarkettien rakentamisesta aina lähi- ja lähiökauppojen kaavoittamiseen. Kaupan vastuuttomuus ja kaupungin päättäjien ymmärtämättömyys sosiaalisten rakenteiden merkityksestä on saanut valtion aika ajoin tiukentamaan otettaan lupamenettelyssä kuten nyt hypermarkettien osalta. Kaupan tulisi itse kehittää logistisia rakenteitaan siten, että se pystyisi palvelemaan kaikkia kuluttajaryhmiä päivittäistavarakaupassa. Ongelma on samansuuntainen kuin pankkien tapa sysiä syrjään palvelumaksuilla vähemmän tervetullut asiakaskunta, johon toivottavasti myös yhteiskunta katsoo parhaaksi puuttua. Hannu Ikonen sd Tradekan edustajavaali ehdokas