Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Re(4): Irakilaisvankien kidutus(kuvaus) l

Mikko Luoto kirjoittaa:

Toisekseen nyt ei ollut kyse koko maailman pahuudesta, joka sinänsä ei lopu koskaan. Aihe sinänsä on laaja ja loppumaton. Nyt keskusteltiin kuitenkin nimenomaan Yhdysvaltojen ratkaisuista ihmisoikeusongelmiin millä sinänsä on kovin vähän tekemistä jonkun kotimaisen onnettoman viinahuuruisen lähiöromanssin jämien kanssa.

Tämä ”lööppimäinen kouhotuskulttuuri” näyttää ottavan milloin minkäkin ”rikoksen ihmiskuntaa kohtaan”, jonka äärelle kokoonnutaan viettämään ”vihanhetkiä” uhoten ja tuomiten asiaan syyllistyneitä kansoja tai kansanryhmiä. Erityisen ”onnekasta” näyttää olevan, jos syyllinen sattuu olemaan länsimaista.

Kaikki väkivalta on ”presestä” ja ihmiskunnalle ”pain in the ass”. Irakilaisen sotavangin nöyryytyksen, tuskan ja kauhun kokemukset eivät varmasti poikkea oleellisesti niistä tuntemuksista, joita perheväkivallan kohteeksi joutuvat n. 200 000 suomalaista lasta joutuvat kokemaan. Monet heistä joutuvat elämään ja ”taistelemaan” koko ikänsä näiden alitajuntaan painuvien kauhun aiheuttamien tuntemusten ja paniikkireaktioiden kanssa, jotka saattavat nousta pintaan elämän varrella missä tahansa tilanteessa, joka jollakin tavalla muistuttaa lapsuuden jo unohdettuja tilanteita.

Minusta väkivallan tuomitseminen ei saisi jäädä vain siihen, että ”taivastellaan” skandaalilööppien tapahtumia kuin muita vastaavia ilmiöitä ei olisikaan. Väkivalta ”an sich” pitäisi erottaa tekijöistään, ja miettiä, miten sitä omaa ja lähietäisyydellä olevaa yhteiskuntaa tulisi kehittää, että kyseinen ilmiö vähenisi. Nythän se on kaiketi lisääntymään päin.