Aurinkoiselta niityltä, villiintyneestä pihapiiristä tai metsänlaidasta voi kerätä ravintoarvoiltaan arvokkaita ja maukkaita villivihanneksia, joista useimpia on totuttu pitämään vain haitallisina ja toivottoman sitkeähenkisinä rikkakasveina. Voikukka, vuohenputki, nokkonen, valkopeippi, maitohorsma, poimulehdet, piharatamo, peltokanankaali ovat niistä ehkä kaikkein tärkeimpiä, helpoimmin tunnettavia ja myös kerättäviä. Kokeilemisen arvoisia ovat myös siankärsämö, ahomansikka, keto-orvokki, litulaukka ja monet muutkin kasvit. Villivihannekset pitää opetella tuntemaan, sillä luonnossa on myös haitallisia ja jopa myrkyllisiä kasveja. Villivihanneksia voi käyttää monella tavalla ruoanlaitossa, mutta uusiin makuihin on parasta totutella vähitellen. Niitä voi lisätä risottoihin, pastoihin, muhennoksiin, piirakoihin, salaatteihin tai vaikkapa sämpylätaikinaan tuoreina, kuivattuina ja viherjauheiksi muserrettuina tai kypsennettyinä vihannessekoituksina. Polttavat nokkosetkin ovat syötäviä nopeasti vesihöyryssä kypsennettyinä. Nokkonen on ehkä eniten käytetty villivihannes. Vuohenputki on maukas puutarhojen kasvi. Voikukan lehdet ja mykeröt ovat syötäviä. Teksti ja kuvat: Mattias Tolvanen