Kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia kehitettävä kaikilla päätöksenteon tasoilla Demokratia – kansanvalta todeksi Demokratian vahvistaminen edellyttää oikeudenmukaisuuden, suvaitsevaisuuden, yhteisvastuun ja vastavuoroisuuden periaatteiden muuttumista sanoista jokapäiväisiksi teoiksi ja käytännöksi niin valtion, maakuntien kuin kuntienkin tasolla. Kansanvallan rakenne maassamme Perustuslain mukaan valtiovalta kuuluu kansalle, jota edustavat eduskuntaan vaaleilla valitut kansanedustajat. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristön kehittämiseen. Välillistä demokratiaa valtionhallinnossa edustavat eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus sekä valtionhallinnon, valtion omistamien laitosten ja yhtiöiden luottamushenkilöistä koostuvat toimielimet. Kunnilla on perustuslaissa turvattu itsehallinto. Kunta on asukkaiden itsehallintoyksikkö. Päätösvaltaa kunnissa käyttävät asukkaiden valitsemat valtuutetut. Paikallishallinnossa välillisen demokratian toimielimiä ovat kunnanhallitus, lauta- ja johtokunnat, toimikunnat, kuntayhtiöiden ja säätiöiden luottamushenkilötoimielimet sekä kuntayhtymien valtuustot, hallitukset ja muut luottamushenkilöorganisaatiot. Kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen Kansalaisten mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnassa tapahtuvaan suunnitteluun, päätöksentekoon ja toimeenpanoon on pyritty lisäämään lainsäädäntöä kehittämällä. Perustuslaki, kuntalaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, julkisuuslaki, nykyinen hallintomenettelylaki, jota ollaan uudistamassa hallintolaiksi, ja monet erityislait sisältävät määräyksiä, jotka velvoittavat valtiota ja kuntia toimimaan siten, että kansalaisilla on todelliset vaikuttamisen mahdollisuudet yhteiskunnassa. Julkisen vallan on kaikilla tasoilla ja tavoin vahvistettava jokaisen ihmisen tasa-arvoisuuteen perustuvaa osallistumista, vapautta toteuttaa itseään ja käyttää omia kykyjään sekä kantaa osansa sosiaalisesti ja ekologisesti kestävästä kehityksestä. Kansalaisten vapaus voi toteutua vain oloissa, joissa kunnioitetaan jokaisen demokraattisia oikeuksia ja joissa taataan kaikille kansalaisille mielipiteen, kokoontumisen ja järjestäytymisen vapaus. Tänään eivät vapauden ja demokratian ihanteet toteudu täysvoimaisesti. Byrokratian voima ja perinteet sekä salailu leimaavat julkista hallintoa ja vallankäyttöä. Kansalaisten luottamus julkisen hallinnon päättäjiin ja toimijoihin on vähentynyt. Demokratiavaje on todellisuutta. Demokratiaa vahvistettava uudistamalla lainsäädäntöä ja hallintokäytäntöjä Tarvitaan uudistuksia, jotka lisäävät julkisen hallinnon avoimuutta, luotettavuutta ja demokraattisuutta. Perustuslaki avasi uudistuksille tietä. Valtiollisten vaalien vaalijärjestelmän uudistaminen toteuttamalla ns. tasoituspaikkajärjestelmä ja äänikynnys sekä äänestäjille tarjottujen vaihtoehtojen selkeyttämisellä voidaan lisätä kansalaisten kiinnostusta käydä ääniuurnilla ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa määritellään haluttu yhteiskunnallisen kehityksen suunta. Paikallishallinnossa on tarpeellista jatkaa hallinnon selkeyttämistä siten, että kansalaiset voivat aidosti vaikuttaa sekä valtion paikallishallintoon että kuntien hallintoon ja kuntien väliseen yhteistyöhön. Lääninhallitusten, työllisyys- ja elinkeinokeskusten, valtion piirihallintoviranomaisten sekä maakunnallisten liittojen, kuntayhtymien sekä muiden kuntien yhteistyöorganisaatioiden vuorovaikutuksen ja demokraattisten toimintatapojen kehittäminen on välttämätöntä. Eri organisaatioiden rajat ja toimialat tulee yhdenmukaistaa siten, että kansalaiset saavat joustavasti kaikkia julkisen hallinnon palveluja ja voivat vaikuttaa niiden toimintaan. Lääninhallitusten tehtäviä tarkistettava On tarpeellista tarkistaa lääninhallitusten tehtäväkenttää siten, että lääninhallitukset keskittyvät oikeus- ja turvallisuuskysymyksiin. Lääninhallituksissa tulisi olla toimielin, joka valvoo perustuslain ja muiden lakien toteutumista ja johon kansalainen voi tarvittaessa saattaa asiansa ratkaistavaksi, jos kunnanhallinto ei toimi lain mukaisesti. Nykyinen perusturvalautakunta ei ole riittävä varmistamaan kansalaisten peruspalvelujen toteutumista ja tarjoamaan mahdollisuuksia kansalaisille hakea oikeuksiaan, jotka heille on taattu lailla. Työllisyys- ja elinkeinokeskusten (TE-keskukset) ja maakunnallisten liittojen sekä kuntayhtymien toiminta maakunnan, seudun tai työssäkäyntialueen tasolla ei ole riittävän tiivistä ja julkista. Suomessa on liian pieniä maakuntia ja julkinen hallinto on tarpeettoman moniportaista: eduskunta - presidentti - valtioneuvosto - ministeriöt - keskusvirastot - läänit - maakunnat - TE-piirit - kihlakunnat - seutukunnat - kuntayhtymät – kunnat. Aluehallintoa kehitettävä Perustuslain 121 §:n mukaan itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallintoalueilla säädetään lailla. Euroopan neuvoston paikallisen ja alueellisen demokratian johtoryhmän loppuraportissa (12.12.2001) todetaan, että kaikilla valtioilla on edelleen vapaus valita omat sisäiset hallinnon rakenteet perustuslakinsa mukaisesti. Aluehallintoviranomaisella tulee olla toimialallaan päätösvaltaa ja hallinnollista toimivaltaa sekä edustuksellinen toimielin, joka valitaan suorilla yleisillä yleiseen äänioikeuteen perustuvilla vapailla ja salaisilla vaaleilla, tai se tulee valita välillisesti siten, että kansan valitsemat edustajat valitsevat tai muodostavat edustukselliset toimielimet. Aluehallintoviranomaisilla tulee olla omat varat, oma hallinto ja oma henkilökunta. Omat voimavarat voivat olla alueellisia veroja, muita aluehallintoviranomaisen päättämiä tuloja, kiinteitä osuuksia valtion veroista ja valtion sekä kuntien ja muiden alueellisten viranomaisten antamaa sitomatonta rahoitusta. Taloudellisesti heikompien aluehallintoviranomaisten toiminnan turvaamiseksi tulee taloudellisilla tasausmenettelyillä turvata riitt ävät voimavarat. Ylemmänasteisen itsehallintoviranomaisen muodostaminen Suomeen on näin ollen sekä perustuslain että Euroopan neuvoston kannanoton mukaista hallinnon kehittämistä. Ns. väliportaan hallinnon kehittäminen Suomessa demokratiaa ja tehokkuutta voidaan oleellisesti lisätä nykyisten organisaatioiden ja toimivaltuuksien puitteissa. Lisäksi on usein esitetty, että maahan tulisi saada aikaiseksi maakunta-/seutuhallinto, jossa toteutuu edustuksellinen demokratia vaaleilla valittujen valtuustojen muodossa. Tätä ns. väliportaan hallinnon mallia on vuosikymmeniä maahamme haikailtu. Uudistuksen esteenä on ollut epäilys uuden hallintoportaan tarkoituksenmukaisuudesta. Uudistus on syytä aloittaa kokeiluna niillä alueilla, joissa on valmiuksia kokeilla uutta paikallishallintomallia (esim. Kainuu). Tarvitaanko koko maassa samanlaista väliportaan hallintoa on kokeilun tulosten perusteella tutkittava ja tarvittaessa valmisteltava tarvittavat lait ja lakimuutokset. Selvityksen kohteena tulee olla maakunta-/ seutuhallinnon toimialaa, taloutta ja päätöksentekoa koskevat kysymykset. Uudistuksen ei tarvitse merkitä uutta veroa, vaan se voidaan toteuttaa jakamalla uudella tavalla nykyisiä valtion ja kuntien yhteisiä verotuloja. Ns. väliportaan hallinnon uudistukselle osa nykyisistä valtion ja peruskuntien tehtävistä siirtyisi maakunta-/seutukuntatasolle. Ns. väliportaan hallinnon uudistus edellyttää myös kunnallisen jaotuksen muutoksia. Kuntauudistus saisi näin uutta pontta. Kuntien tehtävät ja talous voitaisiin vakiinnuttaa tasolle, jota hyvinvointipalvelujen tuottaminen edellyttää. Tämä lisäisi kunnallista itsehallintoa ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Tarvitaan Lex Helsinki Helsingin seudulla tulisi toteuttaa Lex Helsinki, jolla uudistetaan koko seudun paikallishallinto pitäen silmällä sitä, että uusi hallinto täyttää demokratian vaatimukset. Tämä merkitsisi sitä, että seudun kuntien yhteistyöelimet (YTV, kuntayhtymät, säätiöt ja yhtiöt) koottaisiin seutuhallinnon piiriin ja vaaleilla valittaisiin seutuvaltuusto. Nykyiset kunnat voisivat jatkaa nykyiseen tapaan tai jos tahtoa löytyisi, muodostaa vaaleilla valitut kaupunginosavaltuustot, joita seudulle muodostuisi toista kymmentä. Kirjoittaja toimi Suomen Kuntaliiton varapuheenjohtajana vuoteen 2001 saakka. Taisto Terävä - 20.6.2002