Bush, kokoomus ja luonto Kokoomuksen suunnalta on arvosteltu entisiä ja nykyisiä demareita, että Suomella on huonot suhteet USA:han, vaikka itse USA:n suurlähettiläskin on eri mieltä. Suomen oikeisto on kovaa vauhtia bushilaistumassa, äänenpainot ja tavoitteet ovat samalla tasolla, vain uskonnollinen paatos puuttuu – luojan kiitos. Sotilaspuolella tämä ilmenee kiihkeänä haluna tapattaa suomalaisia sotilaita USA-johtoisissa Nato-operaatioissa. Työreformia on uudelleen lämmitetty, työsuhdeturvaa on esitetty leikattavaksi, opiskelijamaksut on nostettu esiin, eläkkeiden turvaa on horjutettu ja on esitetty veronalennuksia suurituloisille. Esimerkin siitä miten oikeisto suhtautuu yhteiskunnan yhteiseksi tarkoitettuihin lakeihin ja säännöksiin antaa Ruotsi ja sen oikeistohallitus. Montakos oikeistoministeriä joutuikaan eroamaan, koska eivät itse olleet noudattaneet yhteiskunnan sääntöjä jota johtavat. Hallitusta oli suorastaan vaikea koota, koska rikkeetöntaustaisia sopivia ministeriehdokkaita oli niin vähän tarjolla. Aivan äsken oli taas ulkoministerillä erouhka päällä. Suomessahan kokoomuksen puoluesihteeri joutui jo eroamaan. Hyvinvointijärjestelmää ollaan leikkaamassa rajusti Ruotsissa alas Bushin esimerkin mukaan. Kaikkea tätäkö me haluamme? 1990-luvun alun Suom,en porvarihallituksen jäljet kannattaa muistaa: Suomi vajosi koko historiansa syvimpään lamaan ja työttömyyteen. Demarihallitukset ovat saaneet asiat lähes kuntoon kansan antamalla mandaatilla. Kokoomuksen mukaan aiempi työskentely SAK estää ministeripostin, mutta työskentely työnantajajärjestössä on suositus. Tai varmaan MTK:ssakin? Luonto ja ihminen huutavat yhdessä apua Todellinen huoli on maapallon tulevaisuus, jonka kiihtyvää tuhoutumiskehitystä kukaan ei enää kiistä. Kaikki puolueet ovat juhlapuheissaan hirveästi huolissaan kasvihuoneilmiöistä ja saastumisesta. Kyse on kuitenkin siitä mitä aivan oikeasti ollaan valmiit tekemään ja mitä uhraamaan. Kyse on maailmankatsomuksesta ja arvomaailmasta– onko maailma vain minua ja perhettäni, rahojani tai maatilaani varten, vai meitä kaikkia varten. Vasemmisto lähtee siitä, että elämme kansan taloudessa. Talous on vain järjestelmä hyvinvoinnin lisäämiseksi. Yhteiskunta on olemassa kasvun mahdollistamiseksi sekä hyvinvoinnin jakamiseksi tasaisemmin. Elintason noustessa hyvinvointi on muutakin kuin taloudellista. Siihen kuuluu, että ihminen ja ympäristö voivat hyvin. Olemme tilanteessa, jossa luonnon pahoinvointi alkaa aiheuttaa kustannuksia ja pahoinvointia myös ihmiselle. Se on jo kaikkien nähtävissä paitsi Kiinan ja Bushin diktatuureissa, jotka ovat irtisanoutuneet mm. ilmastosopimuksista ja tuhoavat luonnonvaroja kilpavarustelullaan. Kokoomus puhuu kansantaloudesta, jossa taloudellisen kasvun hedelmät jakautuvat suppeasti yhteiskunnan yläkerroksiin. Perusteena on, että kun rahaa ei tarvitse käyttää omaan elämiseen, palaa pääomat takaisin liike-elämän kiertokulkuun.  Veroja vastustetaan tiukasti. Liike-elämä ei siis kuitenkaan halua maksaa taloudellisen kasvun mahdollistavasta infrastruktuurista tai työntekijöiden koulutuksesta.. Miten tämä yhtälö voi toimia? Ympäristön puhtaus ei ole firmoille arvo, vaan kustannus muiden joukossa, joten sitä pitää minimoida. Tuotannon aiheuttama saastuminen on yhteiskunnan asia. Millä rahalla, jos veroja pitää alentaa? Joku tässä yhtälössä mättää. Ymmärrän hyvin, että Kepu halusi salata tukiaiset, kun kävi ilmi, että suurin kannattamattomuudesta johtuvan avustuksen saaja on yksi maan rikkaimmista. Eikä ollut ainoa. Mitä suurempi tila, sitä suuremmat tukiaiset. Raha tulee rahan luo ja kansa maksaa. Tämä kupla on puhkaistava. Kannattaa myös muistaa, että suurin jokiemme, järviemme ja meriemme saastuttaja on maatalous. Eli myös Kepun ideologiassa ei luonnon puhtaus ole ylimmässä tärkeyskategoriassa, muutenhan asialle olisi jo tehty riittävästi. Oikeisto lähtee yhteiskunnan (esim. verojen) ja liike-elämän vastakkainasettelusta, nollasummapelistä. Jotta toinen saa, pitää toisen menettää. Tavoitteena on liike-elämän hyvä. Demarit lähtevät siitä, että yhteiskuntaa ja taloudellista kasvua molempia tarvitaan, mutta ihmisen ehdoilla. Olemme pian tilanteessa, jossa taloudellisen kasvun aiheuttama rahan muodostus on pienempi kuin saman tuotannon aiheuttama luonnon saastumiskustannus. Yhteiskunnallinen ajattelu pitää laittaa uusiksi. Olkoon se meidän asia – ihmisen asia. Yhteiskunta joutuu jatkossa yhä useammin puuttumaan luontoa tuhoavaan ja saastuttavaan tuotantoon: kertakäyttöpakkaukset, energian tuhlaaminen, uusien tarpeiden luominen jne. Juhani Hakala Espoo