Tervehdys Tuula Hölttä otti vakavan kysymyksen ( lasten ja nuorten asian ) tässä yhteydessä esille. Ei lasten ja nuorten elämä köyhissä monilapsisissa perheissä helppoa ole ollut koskaan, mutta tätä nykyistä lapsissa ja nuorissa runsaasti ilmenevää toivottomuuden ja muista ja itsestään piittaamattomuuden asennetta ei ole aiemmin esiintynyt tässä määrässä. Tästä seurauksena ovat mm. ilkivalta, ympäristön roskaaminen, esineiden rikkomiset, töhrimiset, varkaudet, väkivalta jopa avuttomiin ihmisiin kohdistuen, päihteiden käyttö jopa lasten keskuudessa, huumeongelman esiintyminen yhä laajemmin nuorilla ja psykiatristen sairauksien voimakas lisääntyminen. Esimerkiksi Espoossa lasten ja nuorten psykiatristen hoitopalvelujen tarve kasvaa paljon nopeammin kuin näiden ikäluokkien väestömäärä. Lapsille ja nuorille välittyvällä arvomaailmalla ja asenteilla on tässä varmasti merkitystä. Myös lapsen kohtaama tieto- ja uutisvirta, jonka hän liian usein kohtaa ilman vanhemman läsnäolevaa turvaa, aiheuttanee psyykkisiä oireyhtymiä. Lisäksi ajanilmiöihin kuuluva lasten vanhempien itsekkyys ja kyvyttömyys kieltäytyä hetken nautinnoista aiheuttaa liian paljon lapsille ja nuorille hylätyksi tulemisen tunteita. Tämä synnyttää lapsessa ei toivottua käyttäytymistä ja kapinointia opetettuja arvoja vastaan. Kyllä tällä markkinatalouden menolla kaikkine ilmiöineen on varmasti merkitystä. Jopa ihmisarvon esineellistäminen, johon markkinatalouden maailmassa on menty, synnyttää edellämainittuja seurauksia. Ihminenhän on julkisessa keskustelussakin jatkuvasti vain kustannusten aiheuttaja yhteiskunnalle. Hän aiheuttaa kustannuksia jo sikiönä ollessaan, syntyessään, vanhempainloman aikana, päivähoidossa, esikoulussa, peruskoulussa, muussa koulutuksessa, työssä työnantajalleen, työttömänä, sairastuessaan, eläkkeellä ollessaan, liian vanhaksi eläessään, kuollessaan ja vielä kuoltuaankin hautapaikan tarvitessaan. Pelkkä kustannustekijä siis läpi elämänsä ja vielä kuoltuaankin. Entäpä, jos ihmisarvo sinänsä olisikin se arvoista tärkein. Jospa sittenkin pääomat, liiketoiminta kaikkiaan ja poliittinen päätöksenteko ohjattaisi palvelemaan ihmistä eikä päinvastoin, kuten tässä pääomataloudessa. Luulen ,että ei se ainakaan olisi haitaksi lasten ja nuorten kehittymiselle. Ehkäpä vanhempienkin itsekkyys vähenisi ja kyky hypätä hetken nautintojen yli kasvaisi. Työelämässäkin ikääntyneiden arvostus kasvaisi ja iän perusteella irtisanomiset loppuisivat. Kun yleensäkin eri elämänvaiheessa olevien ihmisten hyvinvointi ja hyvä elämänlaatu olisivat yhteiskunnan kaiken toiminnan perusta, eikä pääomalle saatava tuotto, eläisimme vähemmän pahoinvoivassa maailmassa. Tuntuuko tämä ihmisarvon palauttaminen ensijaiseksi yhteiskunnan arvoksi unelmalta. Unelmat voidaan demokratiassa toteuttaa vaikuttamalla, toimimalla ja äänestämällä. Oikeisto Euroopassa ja Suomessa ei johtajiensa vaihtamisen jälkeenkään toimi tämän edellä mainitun ihmisarvon ensisijaisuuden puolesta. Ei tietenkään myöskään pääomapiirit. Ihminen on näille tahoille vain tuoton saannin väline ja tuotannon ulkopuolella  käyttämättömänä ollessaan sietämätön kustannustekijä. Toimitaan unelman saavuttamiseksi. Terveisin Veikko Simpanen