Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Vallan maku

Vallan maku

Valta maistuu makealta- sanotaan. Valtaan pyritään ja valtaan päästään, mutta vallan voi nopeasti menettää. Tästä näkökulmasta katsoen takanamme on erityisen mielenkiintoinen vuosi. Kaikkien suurten puolueiden ympärillä on kuohunut.

Pitkän oppositiokauden jälkeen Keskustapuolue pääsi valtaan viime eduskuntavaalien tuloksen perusteella. Jäätteenmäki astui ruoriin, mutta ei kyennyt laivaa ohjaamaan. Irak-jupakan seurauksena pääministeri pyysi eroa. Tilalle astui vakaa mutta värittömänä pidetty Vanhanen, jonka urasuuntaa pidettiin jo laskevan auringon varjona. Nyt hän on osoittanut olevansa suosittu pääministeri.

Keskustapuolueen tapahtumat on esimerkki politiikan arkitodellisuudesta. Yhtenä päivänä kannatuksen kasvu voi olla huima, seuraavana päivänä surraan jo menetettyä kansansuosiota. Näin kävi Kokoomuksellekin, joka vaihtoi puheenjohtajaa presidentinvaalien jälkeen.

Niinistön kovan linjan talouspolitiikan katsottiin heikentävän puolueen julkikuvaa ja sitä haluttiin pehmentää uudella puheenjohtajalla. Itälä valitsikin sosiaalisemman politiikkalinjan, muttei saanut sille uskottavuutta Niinistön jatkaessa valtionvarainministerinä. Lopputuloksen tunnemmekin. Kevään kisailun jälkeen puolueella on jälleen uusi puheenjohtaja. Katainen on onnistunut avauksissaan erinomaisesti ja kokoomuslaisten itsetunto on palaamassa.

Myös pienemmillä puolueilla on ollut vaikeutensa. Vasemmistoliiton ympärillä kuohui alkukeväästä, mutta Siimes suoriutui koitoksesta kuivin jaloin. Yhtä hyvin ei käynyt kristillisdemokraateille. Surkean eurovaalituloksen seurauksena puolueen puheenjohtaja Bjarne Kallis ilmoitti eroavansa puoluejohtajan tehtävästä. Hän tahtoo puolueelle paremmat lähtökohdat vuoden 2007 vaaleihin tuoreen puheenjohtajan voimin.

Kalliksen ero ei ollut yllätys, sillä kristillisillä on jo pidemmän aikaa ollut vaikeuksia poliittisella pelikentällä. Mediassa puolue on profiloitunut lähinnä Kalliksen vaalikalsarien myynnillä ja Forilla-hevosen kengittämisellä. Syksyn ylimääräinen puoluekokous antaa mahdollisuuden oikean poliittisen sanoman kirkastamiseen.

Sosialidemokraattina olen mielenkiinnolla seurannut muiden puolueiden jännitysnäytelmiä. Politiikassa tahtoo olla niin, että vaikka puolueet tekevät itsenäisiä ja sinänsä toisistaan riippumattomia henkilövalintoja, on suurimpien puolueiden trendeillä iso vaikutus toisiinsa. Ne ohjaavat yleistä keskustelua mediassa tiettyyn suuntaan sitä kautta ihmisten mielipiteitä.

SDP:n puoluekokous pidetään vuoden kuluttua. Lipponen todennäköisimmin luopuu puheenjohtajuudesta mikä avaa puheenjohtajakisan myös sosialidemokraattien keskuudessa. Ennakkosuosikkeja veikkaillaan jo, mutta vuodessa voi tapahtua paljon. En siis lähde voittajaa veikkaamaan. Sen verran uskallan kuitenkin toivoa, että puheenjohtajan paikasta käydään aito ja rehti kisa. Kruunajaisia ei SDP:llä ole vara ryhtyä käymään !

Säde Tahvanainen

Kansanedustaja