Voisiko joku tietävä kertoa hieman perhepolitiikan taloudesta. Espoossa kuulemma suunnitellaan kotihoidontuen kuntalisän kotottamista. Mitä se vaikuttaa yhtäältä perheen talouteen ja toisaalta kapungin talouteen. Miten sitä voisi verrata päivähoitopaikkan päiväkodissa? Jukka Kivi _____________ Kotihoidon tuki muodostuu useasta osasta (nyt ulkomuistista termit vähän ontuu): kotihoidontuesta, ansiosidonnaisesta osuudesta (max. 1000mk) ja mahdollisesta kuntalisästä. Espoon kuntalisä on tällä hetkellä 218,64e (1300mk). Sitten lisäksi tulee pieni maksu kotona hoidettavista muista alle kouluikäisistä lapsista. Kahden lapsen kanssa päästään parhaimmillaan n. 4000 vanhaan markkaan. Koko summasta maksetaan verot, jotka tukiaisista maksettuna ovat korkeammat kuin palkkaverot. Itse sain tällä rahalla + lapsilisillä maksettua yhtiövastikkeen + kiinteät kulut (vakuutukset, puhelinkulut..) ja käteen jäi 1000-1500 mk ruokiin ja muihin juokseviin kuluihin kuukaudessa. (Mies hoitaa asunto- ja autolainan sekä muut auton kulut). Jos kuntalisää nyt nostetaan, tulee se suoraan kotona hoitavan palkkapussiin lisää pienennettynä tietysti veroilla. Tällä rahalla perhe voi siis ostaa ruokaa, vaippoja ja vaatteita. Se höllentäisi osaltaan ahdinkoa ja ahdistusta, joka seuraa, kun kaupassa käy laskimen kanssa. Kaupunki järjestää lapsille subjektiivisen päivähoito-oikeuden mukaisen hoitopaikan, josta vanhemmat maksavat 200e ensimmäisestä lapsesta, 180 seuraavasta ja vielä vähemmän seuraavista. Päivähoitopaikan kustannukset taas eivät pienene perheen hoidettavan lapsiluvun suhteessa, vaan kunta maksaa sisarusten hoitopaikasta hieman enemmän kuin ensimmäisen hoitopaikasta. Kaiken kaikkiaan kunta maksaa päiväkotipaikasta 4000-6000mk/lapsi/kuukausi (sorry vanha valuutta), josta vanhemmat siis maksavat tuon 200e tai vähemmän. Noin suoraan laskettuna kunta siis säästää 200-400 euroa kuukaudessa/lapsi (kustannus 600-1000e, vähennettynä vanhempien maksamalla summalla sekä kuntalisällä), jos lapsi jää kotihoitoon. Perhepäivähoitopaikat, jotka ovat pienelle lapselle ehdottomasti parempi hoitomuoto, ovat hieman edullisempia kunnalle. Näitä edullisempia hoitomuotoja pitäisi siis suosia entistä enemmän, koska ne vaikuttavat talouden lisäksi myös lapsen kehitykseen ja terveyteen ratkaisevasti positiivisemmin kuin hoito suurissa päivähoitoryhmissä päiväkodissa. Päiväkodin henkilökunnan pätevyys ei korvaa yhden pysyvän hoitajasuhteen merkitystä pienen lapsen kehityksessä. Jos kaupunki siis nostaisi kuntalisää esim. 100 euroa, säästyisi siltä laskennallisesti kotihoitoon jääviltä päiväkodissa tällä hetkellä hoidettavilta lapsilta 100-300 euroa kuukaudessa. Toki kustannuksia nostaisi taas se, että jo nyt kotona hoidettaville lapsille pitäisi maksaa myös tuo sama 100e, mutta kokonaiskustannus ei olisi yksiselitteisesti kotihoidontuki nykyisin lisättynä korotuksella. Lisäksi jos kotihoidontuki olisi oikea vaihtoehto perheen toimeentulemisen kannalta, sitä käyttäisi entistä useampi niistä, jotka nyt lähtevät töihin, koska eivät muuten pärjää taloudellisesti. Ja taas ollaan siinä yhden pysyvän hoitajan merkityksessä pienen lapsen kehityksessä. Tämän päivän Hesarissa (14.8.2002) oli mielipidesivulla Elina Jeskasen hyvä kirjoitus kotihoidontuen ja työllisyyden välisestä yhteydestä. Tämä oli tälläistä vapaata tekstiä. Kaikista väittämistä on olemassa tutkimustuloksia. Lisää aiheesta www.lapsiperheet.net sekä näiltä sivuilta löytyvistä linkeistä mm. 3+ -tiimin sivuilta http://www.pcuf.fi/~mjs/alku.htm Outi Kivenlahdesta Kahden päivähoitoikäisen lapsen työssäkäyvä äiti