Suomi on itsenäinen Mutta onko suomalainen itsenäinen? Meidän ei enää tarvitse voittaa maamme itsenäisyyttä vaan meidän tulisi käyttää omaa henkistä itsenäisyyttämme toistemme hyväksi, toistemme auttamiseksi. Valtakunnan tasolla sitä kutsutaan globalisaatioksi, ihmisen tasolla lähimmäisen rakkaudeksi. Suomalaisen henkinen itsenäisyys takaa myös hyvinvointimme jatkuvan kasvun. Kansamme itsenäisyys taisteltiin aseilla. Sanotaan myös, että matkalla itseen, omaan henkiseen itsenäisyyteen, täytyy olla hyvin aseistettu. Mutta matka alkaa vasta sitten kun osataan itseen - sisäänpäin.  Kun ihminen on tasapainossa itsensä kanssa hän voi auttaa muita. Itsenäinen ihminen ajattelee omilla - ei muiden aivoilla. Hän uskaltaa tehdä itsenäisiä ratkaisuja, joita muut ehkä moittivatkin. Hän uskaltaa olla luova ja vain siten meidän työvoimakustannuksillamme Suomi pysyy kilpailussa. Tiedetään ja taidetaan. Luovuus ei ole sitä, että etsitään uusia maisemia, se on kykyä nähdä vanha maisema uusin silmin. Yhdistää vanhoja asioita tosiinsa uudella tavalla. Luovuutta edistetään korkeatasoisella koulutuksella, että tunnetaan mahdollisimman  monta ”vanhaa asiaa” . Eli tunnetaan tieteitä. Mutta se ei riitä. Pitää olla luovuutta ja hulluutta yhdistää asioita, jotka eivät ole siihen asti mitenkään liittyneet toisiinsa. Näitä edistetään tukemalla ja kouluttamalla tieteitä ja taiteita. Taide on kykyä nähdä asia eri tavalla, uudella tavalla. Taide on ajattelun ja tuntemisen vapautta. Se on irtautumista arjen todellisuudesta, omistautumista taidolleen ja tunteilleen, olipa se muotoilua, musiikkia, kuvaamataidetta jne. Suomi on kokoonsa nähden maailman arvostetuin musiikkimaa. En puhu niinkään Sibeliuksesta, kuin maailmaa kiertävistä laulajistamme ja kapellimestareistamme. Heillä on maailman vankin koulutus, joka tukee myös ihmisen oikeutta itsenäiseen kehittymiseen ja ilmaisuun. Yhdessä asiassa emme ole itsenäisiä. Kehitystä ei ole ellei tunnista ja tunnusta epäkohtia. Valitettavan usein heikko itsetuntomme estää suhtautumasta kritiikkiin kehityksen sytyttäjänä ja polttoaineena vaan siihen suhtaudutaan oman pienen minän arvosteluna. Näin ehkäistään luovuutta. Aivan samoin voi nähdä vastoinkäymiset tilaisuutena kehittyä ihmisenä. Jälkeenpäin on paljon vahvempi ja kestävämpi. Itsenäinen. Taipumaton puu katkeaa helposti. Suvaitsevaisuus ja kärsivällisyys ovat mielen sitkeyden ja joustavuuden mittoja. Ei etsitä muista sitä suurta, joksi itse on tultava. Tunteet eivät heiluttele Itsenäistä ihmistä vaan hän heiluttelee tunteita. Intiassa, Tiibetissä, Kiinassa, Japanissa jne uskonnon pääasiallisena tavoitteena on päästä tunteiden yläpuolelle. Niin että kaikki ei ole hyvän ja pahan, jingin ja jangin hallitsematonta taistelua ihmisessä. Tähän pyritään erityisesti mietiskelyllä. Tavoitteena on tila, ettei kaikki ole vain hyvää tai pahaa, miellyttävää tai epämiellyttävää. Elämän tarkoitus ei ole kerätä maallista vaan henkistä mammonaa, ajattelun itsenäisyyttä.  Tunteet koetaan, murheet tiedetään. Niistä ei tarvitse päästä eroon, muta niihin ei takerruta eikä niiden anneta hallita ihmistä. Ei murehdita menneitä, eikä myöskään tulevia. Raamattu sanoo, että rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Eli jos tarvitset kaiken rakkauden itsellesi, ei siitä liikene muille. Rakkautta voi antaa vain liiastaan, eli ensin Sinun on löydettävä henkinen rauha voidaksesi auttaa muita. Oma minä on ainoa vankila, joka pystyy vangitsemaan mielen. Tarkkaavainen kuulija varmaan jo tässä vaiheessa todennut, ettei Hakala enää tiedä mihin se puheellaan pyrkii. Väärin, kyllä minä tiedän, pyrin politiikan perimmäisten ajatusten äärelle. Poliittiset puolueet voi jakaa karkeasti kahtia: vain omaa etuaan ajavien oikeistopuolueet, ns mammonan kasauspuolueet. Toiseen puolueen kuuluvat kaikkien yhteistä etua ja siksi erityisesti heikompiosaisten etua ajavat puolueet. Eli inhimillisyyden kasauspuolueet. Jälkimmäisten tavoitteena ei ole oma hyvä, vaan he ovat itsenäisiä näkemään, että kokonaisuuden etu on paljon suurempi, jos kaikilla menee hyvin kuin vain muutamalla menee erityisen hyvin muiden kustannuksella. Poliitikolla on kaksi tärkeää tehtävää. 1.      Ajaa asioita jotka edistävät kaikkien ihmisten hyvinvointia 2.      Aivan yhtä tärkeä tehtävä on välittää ihmisestä, auttaa ihmistä auttamaan itseään. Välittää. Ihminen jota on autettu haluaa auttaa muita. Äänestämällähän  tukee puolueita, jotka ovat vähäosaisten asialla. Syrjäytyneisyys on yhteinen vihollisemme, joka uhkaa ihmisen itsenäisyyttä, kun tunteet heiluttelee ihmistä, hänen kykyään itsenäiseen ajatteluun.   Olen yrittänyt sanoa, että olemme itse itsemme pahin vihollinen, jos emme ajattele itsenäisesti vaan tunteillamme. Vihaamme jotain yli kaiken ja rakastamme ja samalla omistamme toista yli kaiken. Mutta olemme myös itsemme paras ystävä.  Ja jotta olisimme vieläkin parempi ystävä, se edellyttää itsenäistä ajattelua. Tällöin tunteet eivät ole herramme vaan apuväline hyvään – tavoitteena rakastava myötätunto, toisten ymmärtäminen. Tunteet ovat vallalla Ukrainassa, Jerusalemissa, Belfastissa, Irakissa. On vain joko hyvää tai pahaa. Tällaisten kansojen energia menee sisäiseen riitelyyn. Tämä energia tarvittaisiin ensin sisäiseen kasvuun, joka on samalla myös ulkoista kansainvälistä kasvua monilla ulottuvuuksilla, joista moni on myös rahassa mitattavissa. Itsenäinen kaikkien hyvää pyrkivä ajattelu opettaa meidät huomaamaan, että me kaikki olemme vain osasia yhteisessä ekosysteemissä, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kehitys tulee tapahtua tämän systeemimme ehdoilla, jos haluamme jatkaa eloamme täällä. Tappamalla luontoa, eläimiä, ihmisiä ei luoda elämää. Elintaso ei voi olla Jumala, jonka alttarille uhraamme puhtaan elävän luonnon, myös ihmisluonnon. Hyvinvointi on elämän tasoa, johon kuuluu tasapaino ympäröivän maailman kanssa olivatpa he kansoja tai ihmisiä. Jokaisen kansan ja ihmisen itsenäisyys on arvostettava ja kunnioitettava asia.  Se antaa meille kaikille elämän mahdollisuuden – oikeuden ihmisarvoiseen elämään.