Mahdollisiin kuljettajalle kohdistettaviin korvausvaatimuksiin voidaan todeta, että meillä Suomessa on hyvä liikennevakuutuslaki, joka tässäkin tapauksessa ensisijaisena maksajana suorittaa kyseisen lain mukaiset korvaukset. Jos korvauksiin johtava liikennevahinko on aiheutettu tahallisesti, törkeällä tuottamuksella tai alkoholin vaikutuksen alaisena, voi maksajaksi joutunut liikennevakuutusyhtiö hakea korvausta edelleen vahingon aiheuttajalta.
Vajavaiset tapahtumatiedot yleisissä tiedotusvälineissä eivät suinkaan vielä kerro meille oikein ja täsmällisesti tapahtumien kulkua ja vallankaan rekan kuljettajan syyllisyyttä tai syyttömyyttä. Tutkimus tehdään tarkasti ja se vie aikaa.
Tapahtumassa kuolleiden omaisten tuskaa myötäeläen ymmärtäkäämme myös rekan kuljettajan ahdistus.
Mikko Luoto kirjoittaa:
Näin juuri. Itse tuossa otin esiin törkeimmän mahdollisuuden (mm. kiireessä kirjoittaessa) mutta vakuutusmielessä asia on juuri kuten kirjoitat. Jos tutkimuksissa kaikki seikat havaitaan oikein tehdyiksi, on nostettavien syytteiden toteennäyttäminen sen verran ongelmallista, että ne kaatunevat. Ne eivät kuitenkaan kaadu kuljettajan omassa päässä.
On helppo uskoa viimeisen lauseen sanoma, se tapahtuma ei hänellä unohdu.
Toisaalta: jos joku kuolee rekan ja muun liikennevälineen onnettomuudessa, rekan kuljettajaa syytetään johdonmukaisesti kuolemantuottamuksesta. Tämä on vallitseva juridinen mekanismi, josta mm. vanhempi veljeni on joutunut osalliseksi, kun henkilöauto ajoi risteyksessä kolmion takaa alle mahdollisimman onnettomin tuloksin.
Saattaa olla, että syyttäjä virkansa puolensa useimmiten kertomasi kaltaisissa tapauksissa pitää syylliseksi epäiltynä eloon jäänyttä osapuoltakin ja haluaa tuomioistuimen ottavan kantaa asiaan. Vaikka seuraus ei sinänsä saa olla mitenkään automaattisesti jonkun henkilön syyttämiseen johtava seikka, niin kuolema tai muu hyvin vakava seuraus voi käytännössä alentaa syyttämiskynnystä. Syytetyksi joutuminenhan ei vielä ole oikeuden päätös, mutta asianomaiselle se kyllä on raskas kokemus, jota ei enää voi kelata takaisin, vaikka jo alioikeus antaisi vapauttavan päätöksen.